2056 - 10.12.2009 (arvosana: -5)

Faija.

Se on niin saatanan ärsyttävä kun se kuvittelee että mä oon koko ajan valmiina tekemään mitä ikinä se saa päähänsä että mun pitäiskään tehdä. Ja sit se ei myöskään ikin viitti kertoo mitään mua koskevaa ajoissa, ja syyttää sit vielä mua siitä että oon 'taas menny tekemään suunnitelmia ajattelematta muita'.

Heitetääs nyt pari esimerkkiä, avaudun.

Toissapäivänä se yhtäkkiä varottamatta käski mennä kauppaan hakemaan ketsuppia. No ei tämä sinänsä, mutta mulla oli kaveri kylässä -.- Aika törkeetä yhtäkkiä vaan yhtäkkiä käskeä menemään kauppaan kun on kavereita käymässä. No, kaiken huippu oli vielä se kun kävin ihan normikohteliaasti kysymässä että voisko joku muu käydä kun mulla olis kaveri täällä, ja se saatana alko huutamaan mulle! Jumalauta! Rupes huutamaan jotain että 'enkö mä ikinä voi osallistua yhteisiin tekemisiin?'... Kysyinpä vielä kohteliaasti siltä... -.- Vihaan tota heppua.

Toinen esimerkki.

Juu, eilen oli vapaapäivä, ja olinpa suunnitellut päivää aiemmin että menenpä ostoksille joululahjoja sekä tyttöystävän synttärilahjaa ostamaan. Ajattelinpa vielä käväistä sitä samaa kultaani tapaamaan kouluun, ja syödä lounaan siellä hänen kanssaan. Olinpa vielä luvannut tulla sinne.
Arvatkaapa oliko vitutus suuri kun faija päätti sitten n. 23:30 aikoihin tulla sanomaan että mun pitääkin jäädä vahtimaan koiraa koko päiväks?! Koiraa, joka on muutenkin ollut yksin kotona pitempiäkin aikoja. Mutta juuri tämä päivä minun pitää olla kotona ja heittää kaivoon kaikki suunnitelmat?! Jepjep...

Pääsin sitten kuitenkin vielä hädin tuskin tyttöäni katsomaan kun yks faijan avovaimon kakaroista oli kohta tulossa kotiin. Meninpä siis kouluun, ja sieltä ostoksille... Soli loppujen lopuks sit ihan jees, mutta vituttaa silti toi mun faija.

Oh yeah. Sit se kehtas vielä tulla valittamaan mulle siitä etten ollu vahtinu sitä koiraa kunnolla koska lattialla oli yks laatikko ja pipo?! Jotka se koira oli siihen vetäny siinä vartissa jolloin ketään ei ollut kotona, tietenkin. Mutta minun syynihän se oli. Eikä se sanonu mitään sille kakaralle joka oli kotona, ja jonka olis pitäny nostaa ne tavarat siitä. Eipä sanonu, ei.

Sitten siinä faijassa vituttaa myös se että se huutaa mulle, ei mun veljelle. Se käskyttelee mua tekemään asioita, ei mun veljeä. Ymmärrätte vissiin, olen perheen musta lammas, ja velihän on jo täysikänen, niin eihän sitä voi käskyttää.

Räjähdän vielä joku päivä. Seinän olen jo onnistunut rikkomaan.
Heti kun vaan voin muutan pois... -.- Ja välejä en aio pitää.
Syököön päänsä koko mies. Vihaan sitä, ja se mua.