1966 - 4.12.2009 (arvosana: -10)

Armoton vitutuksen multihuipentuma on melkein saavutettu! Harrastin nuorempana muutamia urheilulajeja joissa menestyin omasta mielestäni hyvin, no sitten tutustuin nykyisiin kavereihin, jotka ovat todella hyviä tyyppejä mutta en nyt tarkalleen muista miksi samoihin aikoihin omat lajini jäivät.
Muutama vuosi sitten aloitettiin samojen kavereiden kanssa potkunyrkkeily ja sitä on harrastettu porukalla ihan vakavasti ja menestyksekkäästi. Siinä ohella aerobista- ja lihaskuntoa ollaan kohennettu.
Nykyäään käydään sparraamassa pari kertaa viikkoon ja saan turpaan aina aika pahasti yhdelta kaverilta, joka on muuten ihan paras tyyppi. Mutta alkaa vituttaa kun oma kehitys loppuu ja saan sparrata tasaväkisesti vain kerran tai pari viikkoon treeneissä, ja aina ei edes ole sparrausta joka viikko. saatana..! Toisen kaverin kanssa ollaan kohtuu tasavahvoja ja sparraus on vielä kivaa, kun se on tasaväkistä. En voi jättää omia sparritreenejä kavereiden kanssa välii tai en edes välttämättä haluaisi koska se on kivaa.

Vieläkin vituttaa, intti, vaikka sieltä olen kotiutunut jo melkein 6kk sitten. Punainen risti jäi saamatta RUK:sta, enkä edes päässyt sille linjalle johon halusin. Yllätys, että minun kaveri saikin ruk:n ristin.

Opiskelut vituttaa, TKK:lla menee ihan hyvin, mutta kiinnostaa kuulla inssi vitsejä kavereilta toki onhan tää aivan paskalaitos verrattuna muutamiin muihin opinahjoihin. En tiedä sitten pitäisikö vaihtaa alkaa ja harrastust. Olen miettinyt potkunyrkkeilyn vaihdon vappaaotteluun tai BJJ:hin, mutta en tykkää mattoottelusta, enkä varmaan pärjäisi kovinkaan hyvin siinä. Kai on pakko alkaa panostamaan enemmän punttaukseen tai johonkin. Jos sitä vaikka hankkisi elämän..