14746 - 9.9.2021 (arvosana: -3)

Taas tässä kävi näin

Aloitin ammattisurkeassa viime viikolla, aluksi vaikutti siltä että tulen ryhmäytymään luokkalaisteni kanssa ja tulen olemaan osa porukkaa, mutta nyt sitten viimeisimpien ryyppyreissujen perusteella porukka onkin jo ryhmäytynyt keskenään, ja minä jäinkin taas ulkopuoliseksi.

Tämä sama homma toistui armeijassa sekä lukiossa muutama vuosi taaksepäin, miksei kenelläkään ole munaa kertoa minulle suoraan mikä helvetti minussa on niin luotaantyöntävää? Teen parhaani siinä että olisin mukava sekä reilu ihmisille, näillekin uusille tuttavuuksille tarjosin juomia sekä tupakkaa, mutta katsos perkele - tälläkin hetkellä ovat tekemässä jotain porukalla josta kukaan ei ole minua infonnut sanallakaan.

Olen sen verta kiusallinen ihminen että tulen harvan kanssa hyvin juttuun kahdestaan, mutta ryhmässä olen sitten hieman äänekkäämpi sekä pyrin pysymään keskustelussa mukana, toki sitten jossain kohtaa oma innokkuuteni jatkaa keskustelua lopahtaa ja jään vain sivusta kuulijaksi sekä mukana nyökkääjäksi. Ei kai nyt kuitenkaan tälläinen asia vaikuta siihen että jään aina ulkopuoliseksi? Kuka helvetti nyt jaksaa kokoajan olla höpöttämässä ja nauramassa vaikka ”kaveri”porukalla oltaisiinkin.

Sosialisoinko vain väärien ihmisten kanssa, vai olenko vain yksinkertaisesti niin vitun hapan ja suolainen ihminen että harvempi ihminen minua jaksaa sietää? Jos täällä on kohtalotovereita linjoilla, kertokaa ihmeessä oma näkemyksenne, tämä alkaa olla melko helvetin haastavaa ihan yleisestikin elämän ja oman mielenterveyden kannalta.