14416 - 22.1.2020 (arvosana: 11)

Kirjotan runoja tuskasta ja kivusta. Koska en tiiä muista tunteista. tää ei oikeesti ees vituta mut ei oo ketää tai mitää muutakaa minne avautua.
mä vain halusin rakastaa ja tulla rakastetuksi. niinkuin varmaan kaikki muutkin. mutta en osaa vastaanottaa rakkautta. ja rakastan liikaa. pääni sisällä on niin pimeää joten en tahdo päästää ketään sinne. Jos en itsekkään löydä pääni sisältä valoon niin miksi haluaisin päästää jonkun muun näkemään pääni pimeää. On parempi että näytän palasia itsestäni ja ajatusmaailmastani kunnes toinen ymmärtää itse lähteä.
en tahdo satuttaa ketään. Joten en koskaan päästä ketään todella näkemään itseäni. se rikkoisi niin monia ihmisiä. kuulla ne kaikki tarinat miksi oon näin hajalla.
Sen takia kai oon ns pahojen poikien perään. Koska pahan takana on tuskaa. ja tuskaa mä ymmärrän ehkä muita ihmisiä paremmin. ja kuka ymmärtäisi toisen tuskaa paremmin kuin toinen kärsivä.
tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt vuosia sitten. elän samaa paskaa päivästä toiseen. joten en ihmettelis vaikka eläisin samaa päivää uudestaan ja uudestaan.
seuranani vain ajatus sinusta. kaikista ihmisistä joita olen elämäni aikana tavannut, sä pääsit kaikista lähimmäs. Lähimmäs oikeeta mua, lähimmäs mun pääni pimeää. ja sä olit okei sen kaa et oon sekasin ja hajalla koska säkin oot. mä en koskaa tätä sanonu sulle mut mä rakastin sua. rakastin ja aina tuun rakastamaan.