14203 - 8.6.2018 (arvosana: -17)

En tiedä vituttaako olla liian herkkä, vituttaako oma uskaltamattomuus, vai vituttaako että tätä koko paskaa on tapahtunut:

Mua seksuaalisesti hyväksikäytettiin lapsena ja silloin kun puhuin siitä aikuisille, niin sen suhteen ei oikein tehty mitään oikeasti merkittävää. Se oli vielä toistuvaa ja yhdenkin kerran todettiin vain että jaa, kerro jos tekee uudelleen. (Hyväksikäyttäjä oli alle 15 joten ei ensimmäisten tekojen aikaan rikosvastuussa.)

Yritin ottaa sen puheeksi jonkun kallonkutistajan kanssa ja se vähätteli koko juttua ja totesi että lapsille kaikki jutut tuntuu merkittävämmiltä kuin ovat.

Haluaisin yrittää uudelleen ottaa tän puheeksi jonkun terapeutin kanssa (etenkin kun nykyään osaisin selittää asiasta paremmin) ja yrittää käsitellä asian, että voisin ehkä joskus elää jotenkin normaalia seksuaalista elämää, mutta pelottaa vitusti ja liikaa että terapeutti toteaisi samat kuin aiempikin.

Koko paska on vaikuttanut mun kehitykseen aivan helvetisti ja en tiedä vituttaako mua se että olen niin herkkä että se on vaikuttanut, vai vituttaako etten uskalla mennä terapiaan, vai olenko yleisesti vittuuntunut siihen että mua yleensäkään hyväksikäytettiin.