13962 - 22.1.2017 (arvosana: -34)

Vituttaa, ku tuntuu, et elämä vaa menee ohitse ja omassa ei tapahdu mitään. Oon kärsiny ahdistuneisuushäiriöstä/masennuksesta ja muista mielenterveysongelmissa kohta neljä vuotta ja vittu ku näkee vaa miten kaikkien muiden elämässä tapahtuu kaikkee ja ittellä asiat jää sivu suun, ku pitää vaan kipuilla jotain helvetin mielenterveysongelmia. Nyt on siis kyllä jo viimeinkin alkanut mennä paremmin - en kai muuten ees ois niin vittuuntunu tästä - mutta ärsyttää silti.

Ärsyttää ku oon 21 ja elän just sitä aikaa et kaikki kaverit on yliopistoissa ja bileissä ja niillä alkaa olla poikaystävää ja joillain ekoja lapsiakin. Et mitä vittua mä istun vieläkin vanhempien luona eikä oo opiskelupaikkaa, eikä kämppää, eipä oo työtäkään, jos tähän vielä lisäisin. Toisaalta ei oikeen uskalla lähtee muuttaa minnekään, ku sit huolettaa, et miten mä pärjään omillaan ku on kuitenkin näitä ongelmia ja vittu!

Itkettää, että on jotenkin vaikeeta saada selvää ees et mitä sitä elämältä haluu, eikä tiedä mitä opiskella ja kohta tulee pääsykokeet ja sit jos ei siihen mennessä keksi mitään, eikä ehi opiskella nii sit on taas yks turha istuttava vuosi edessä! Sit kukaan ei oikeesti ees tajuu tätä fiilistä ja miltä tää tuntuu ja kaikki jauhaa mulle jotain "Kyllä sitä ehtii myöhemminkin opiskella ja käydä töissä. Hoida ittes kuntoon ja mieti rauhassa mitä haluat opiskella, ei tässä mikään kiire ole - paskaa!" Sinänsä, ihan kiva joo, mutta kun tässä on vittu istuttu sellaset puoltoista vuotta ja joo, okei mun olo on jonkin verran siinä parantunu, mut en haluu ikuisiks ajoiks jäädä vaan istuu paikoilleen, mut mitä vittua mä sille teen, jos mulle ei tule mitään kunnollisia haluamisen tai kiinnostuksen kokemuksia. Nii sit sitä vaa miettii, et no pitäskö mun sit mennä vaa jonneki, et ois ees jotain elämää ens vuonna, vaikkei se varmaa oo se mitä lopulta haluu tehdä. Nii kuin järkevää sekään sit on?!

Huokaus* Mä en vittu jaksa, mä oon niin kyllästyny ja mua vaan äryttää, ku sit kaikki kaverit just höpöttää niiden poikaystävistä, ja bile-elämästä ja miten kivaa on ja miten ne tapaa ihmisiä kaikkialla ja vittu oikeesti! Lisäks melkee kaikki kaverit on muuttanu ympäri maailmaa, osa on Norjassa, toiset Briteissä, toiset Belgiassa ja jotkut muuten vaan kiireisiä, nii ettei ketään tyyliin ees nää koskaan. Ja neki jotka on jääny kotikulmille on niitä just niitä yksilöitä siitä kaveripiiristä, joita ehkä vähiten kiinnostaa nähdä. -.- Elämä on perseestä.

Tiedän, että menee ohi, mutta kuin kauan tätä pitää vielä oottaa?