1387 - 6.9.2009 (arvosana: -55)

Vituttaa tollanen nariseminen tyyliin "minä-minua-minun". Maailma on niin vitun minäkeskeistä, oman navan kiintopisteenä pitämistä. Onko elämää, jossa ei joskus olisi vastoinkäymisiä. Vastaa itse, koska niin viisas olet, vittu!
Vastoinkäymisestä vastoinkäymiseen tässähän normi-ihmisen elämä kulkee, mutta kiitos niiden ihanien hetkien (ehkä joku saa näitäkin kokea, vittu), joita joskus risukasaankin paistaa, sitä jaksaa tarpoa teenpäin, vittu. Ei se elämä tekemättä yleensä parane, vittu.
Sekin on "MINUN" mielestäni vitun tosi asia, että jos omat asiat ovat päin vittua, niinkun yleensä ovat, niin vaikeahan sitä on tuottaa iloa toiselle.
Yksilöitähän tässä ollaan, mutta tarviiko sitä aina korostaa sitä vitun minäänsä niin vitusti. Mä haluun sitä ja tätä ja vähän totakin, jos vaix sais tuoltakin viel niin olis vitun hienoo! Okei, motto: älä tee mitään, mitä et toivois toisen tekevän sulle, on ihan vitun jees, mut sekin tuppaa menemään oman itsetunnon kohotukseen tyyliin "eks mä oo hyvä tyyppi ku autoin sua". Saahan sitä olla tyytyväinen, kun auttaa toista/uhrautuu toisen puolesta, mutta tarviiko siinä, vittu, korostaa sitä asiaa, että MINÄ -vittu- olin se joka auttoi.
Tyypeille, jotka pystyvät useimmiten (hei, mehän eletään lähes vuosisata per nenä, joten virheet sallittaneen, kunhan oppii ottaamaan opiksi virheistään) olemaan korostamatta omaa, vitun olemassaoloaan nostan hattua, jos päässä olisi.
Sinäkin, juuri sinä, vittu, joka olet koneesi ääressä just nyt, vittu, olet olemassa. Ymmärtäessäsi edes hitusen olemassaolostasi, meidän muiden vittupäiden joukossa, olevasi AINUTLAATUINEN (toista ei ole eikä koskaan tule), niin se olis vitun hienoo.
Lopuks viel niille, jotka jaksoivat lukea tämän tekstin, HAISTAKAA..kukkanen.