13816 - 2.8.2016 (arvosana: -46)

Olen jo kauan miettinyt tätä asiaa mutta nyt olen täysin varma: Inhoan äitiäni. Hän on tavattoman lapsellinen ja kohtelee minua ikävästi. Esimerkiksi kun kerron jonkin iloisen asian, josta riemuitsen, hänen pitää tölväistä siitä heti jotain pahaa. Täm tietysti kyllä latistaa aika lailla ilontunteen, etenkin jos odotin hänenkin ilahtuvan puolestani. Ja silloin kun olen surullinen ja masentunut, hän vertaa minua kavereihini ja vähättelee murheitani. En koe saavani häneltä minkäänlaista lohtua tai tukea. Silloin kun hän kehuu minua, en luota enkä usko hänen sanojaan, sillä niin usein hän on negatiivinen. Uskon että hän vain yrittää sanoa mukavuuksia vain jotta voisi roikkua minussa ja pitää minut kotona. (Mihin kyllä sanon ettei tule tapahtumaan. Jahka rahatilanteeni sallii, lähden veks kotoa.)