13584 - 12.12.2015 (arvosana: -26)

Elämä ylipäänsä tuntuu vaan olevan niin mahdottoman hankalaa. Ottaa päähän, vituttaa, mikään ei onnistu, ja sitte tulee porukkaa selittämään positiivisuudesta... "Itse vaan voit itestäs onnellisen tehdä." Kyllähän se kelpais ku olis onnellinen ja helppo elämä, mut millä ihmeellä mä sellasen itelleni taion?

Muutenki oon luonteeltani sellanen et imen kaiken vaan sisääni enkä päästä just mitään ulos, eli mulla on sellanen krooninen vitutus päällä koko ajan kaiken kokemani paskan takia. En osaa purkaa asioita. Ja sit lisäks pitää olla niin HELVETIN itsekriittinen, perfektionisti ja kaikkea muuta mukavaa... Jos en jotain osaa, en tee. Voitte kuvitella että teen aika vähän, ja inhoon niitä tilanteita ku on vaan pakko tehä jotain mitä ei osaa. Jos saan kokeesta 9, petyn. 8- on huonoin numero ever. Ei vaan jaksa tätä elämää näin, mut tuntuu etten osaa muuttaa sitä. Itestäni se tietty varmaan on kiinni, mut MITEN, mitä pitäis tehdä? Tapana on kans miettiä ihan liikaa, ei helpota elämää yhtään. Ja äiti just sairastu pahaan syöpään. Vittu jee.

Jos jollain joskus on ollu valta antaa mulle tällanen elämä, ni mahtaa olla helvetin hauskaa kattoa miten rämmin päivästä toiseen.

Ei mulla muuta.