13376 - 11.7.2015 (arvosana: -42)

Ei vittu mun on pakko saada tää jotenkin pois systeemistä. En pysty puhumaan tästä kenellekään ja oon niin vitun paskana.

Kaikki alko about 7kk sitten kun aloin yks sunnuntai ilta yhessä tyhmässä sovelluksessa jutella jonkun täysin random jäbylin kanssa. Ei siinä mitään sinänsä mitään mutta saatana minä idioottien idiootti menin valehtelemaan basically ihan kaikesta mistä vaan mahdollista on. Miksi? No en oikeen itekkää tiedä. Oon ihan hyvännäkönen ja semi tyytyväinen mun omaankin elämään ja mulla ei oikeesti oo mitään järkevää syytä sille miksi mä aloin kehittelemään tätä vitun feikki elämää ja feikki identiteettiä. Mutta niin mä kuitenkin tein ja koko hommahan ryöstäyty ihan täysin käsistä. Juteltiin tän jätkän kanssa joka saatanan päivä aamusta iltaan ja jossain vaiheessa mä kehitin tunteita siihen ja se muhun tai siis tähän henkilöön kenen kanssa se luuli juttelevansa. Olin kuitenkin koko ajan "in character" ja todellinen minä ja mun oikee elämä oli ihan täysin erillisiä asioita, en sotkenut mun oikeeta elämää oikeestaan paljoa yhtään tähän hommaan. Halusin pitää sen erillään.

Oon oikeestaan aika pelottavan hyvä valehtelemaan. Se idis on se että sun pitää itekkin uskotella itelles että se on totta, ja vittu en ees tajunnu miten vitun sairasta se koko touhu oli. Elin mun omaa elämää siinä samalla mutta kuitenkin tää mun niin sanottu online alter ego oli kokoajan läsnä. Tollanen oikeesti ei tee hyvää kenenkään mielenterveydelle.

No 6 kuukautta sen jälkeen ku juttelu oltiin aloitettu me oltiin jo i love you tasolla. Kokoajan mä tiesin tekeväni väärin koska ihan oikeesti välitin ja välitän edelleen tästä ihmisestä ihan saatanasti. Mietin miten mä saisin lopetettua, mutta mä olin koukussa. Tykkäsin olla joku muu, tykkäsin puhuu tälle pojalle niin paljon etten halunnut sen loppuvan. Kyllä mä tiesin miten vitun itsekästä ja paskamaista se oli koska me puhuttiin siitä mitä tehdään sitten kun nähään toisemme ja kehiteltiin kaikkia vitun tulevaisuuden suunnitelmia ja koko ajan mä tiesin ettei mikään siitä vois ikinä tapahtua.

Sitten kaks viikkoa sitten mä mokasin, en nyt jaksa tarkemmin selittää miten mutta kuitenkin tää kaikki paljastu ja selitin kaiken. Tuntu vitun oudolta olla rehellinen. Ja heti musta tuntu että joku on kuollut... Tää feikki minä vaan katosi. Ja mulle jäi vitun tyhjä olo. En osaa enää olla oma itteni. Itkettää koko ajan ja mä vaan mietin että miksi vitussa mä annoin tän jatkua näin pitkään ja oisin antanut jatkua yhä edelleen jos se ois ollut musta kiinni.

Tosiaan tää jätkä sano että se haluu vielä jutella mun kanssa. Mä en tiedä haluanko mä. Tuntuu vitun oudolta puhua sille "out of character". Se ei tunne mua ollenkaan ja mä tunnen sen paremmin ku kukaan muu. Aina kun me jutellaan se tuntuu vitun vaivaannuttavalta. Mua hävettää ja vihaan itteeni tän takia. Mikä mua oikeesti vaivaa? Pilasin vittu ihan kaiken saatanan saatana.

Joten ihmiset rakkaat, älkää vittu koskaan tehkö mitään tällasta. Sä kiinnyt siihen ihmiseen kenelle valehtelet ja sä kiinnyt siihen feikki elämään. Sitten kun sä joudut loppujen lopuksi välttämättä satuttamaan sitä ihmistä kenestä sä aloit aidosti välittää se tuntuu ihan vitun hirveältä. Mä tekisin mitä tahansa jos saisin palattua 7kk menneisyyteen ja estettyä tän paskan. Mut what's done is done. :(