13369 - 5.7.2015 (arvosana: -41)

Mun elämä vituttaa.
Tuntuu, ku haluis vaan kuolla pois. Mutta välillä taas tuntuu siltä, että ei halua kuolla. Enemmän mä kuitenkin pelkään myös sitä, että ystävät ja kaverit jättää mut ja jään ihan yksin. Pelkään luottaa ihmisiin, koska pelkään että luottamus petetään ja mua satutetaan henkisellä tasolla (mikä mulle on jo kerran tehtykin). Joskus vaan tuntuu siltä, että kuolema olis oikea ratkasu. Mietin, olisko muiden elämä helpompaa jos mä vaan tappaisin itseni ja kuolisin pois muita häiritsemästä. Ne varmaan jatkais elämäänsä onnellisena välittämättä siitä että mä kuolin. Ei niitä kiinnostais, ei ne jäis mua kaipaamaan. Niil on varmasti paljon muita ystäviä, jotka on niille tärkeämpiä ku minä. En mä oo niille mitään.
Jos tää nyt on masennusta tai jotain, niin en mä tähän mitään lääkkeitä haluais. Mun vanhemmat ei tiedä mun ajatuksista (miks mä niille tällasista kertoisin). Muutenkin musta mielialalääkkeet on kyl käytännöllisiä, mutta sillon ihmisen mieliala ja käytös ei oo aitoa, vaan lääkkeiden vaikutusta. Sit niihin kuitenkin jää riippuvaiseksi ja niitä pitäis käyttää lopun elämäänsä ku ei enää pysty elämään ilman niitä. Sit ku niiden käytön lopettais nii alkais masennella taas.
Että mä rakastan elämää D: Joskus olen onnellinen, joskus taas ihan maassa... Tälläkin hetkellä tuntuu siltä, että yks ihminen kenestä mä välitän tosi paljon, ei välitä musta yhtään tai jos välittääkin niin mä pelkään sen jättävän mut kohta ja pettävän mun luottamuksen ja satuttaa mua henkisesti, koska oon uskaltanu luottaa siihen. Pelkään et se on mun kanssa vaan sen takia että mä olisin onnellinen, eikä se itse oikeasti haluais olla mun kanssa.