13117 - 16.2.2015 (arvosana: -76)

Parisuhteessa toinen vetää maton mun jalkojen alta just kun alan uskoa taas että homma voi toimia. Asutaankin nykyään yhdessä. Hän kommentoi yhteen muuton jälkeen asiaa, että oletti että minä kyllä totun ajan kanssa niihin asioihin joita hän tekee, ja joista minulle tulee todella paha olla. Jos eroan hänestä, niin ehdinkö löytää ketään sopivaa ajoissa? Olen kohta 40v. ja nainen, joten jos tämä parisuhde päättyy niin todennäköisesti sanon samalla hyvästit lastensaannille. Hän on saanut tapettua sen rakkauden jota tunsin häntä kohtaan. Olen keväällä ollut 500 päivää työttömänä. Hain nyt kevättalvella koulutukseen, johon en päässyt. Vanhat kaverit on kadonnu perhe-elämiin yms., ja uusia en ole saanut kovasta yrittämisestä huolimatta. Olen todella yksinäinen. Tässä kevättalvella on käynyt ilmi, että minulla on joku loppuelämää värittävä tuki- ja liikuntaelin/kipu-sairaus. Tutkimukset on vielä osittain kesken, mutta hyviä uutisia sieltä ei ole tulossa. Oireiden minimointiin kuuluu joka tapauksessa se, että ei voi liikkua reippaasti/kantaa mitään raskasta/olla kylmässä/nukkua leiriolosuhteissa jne. Tärkeintä minulle elämässä on retkeillä luonnossa. Luonnossa oleminen on ollut minulle tärkeää koko elämäni ajan. Se on henkireikä. Lähimetsä ei riitä. En pidä kaupunkielämästä. Jos oireet estävät retkeilyn, niin menen varmaan hirteen. Muissakin asioissa on jo tarpeeksi.