13032 - 8.1.2015 (arvosana: -87)

Kuolen varmaan kohta, enkä voi puhua siitä kenellekään, koska kukaan ei kuuntele. Lääkärit sanovat, ettei hätää, vaikka selvästi on hätää. Eräänä päivänä kaveri murjaisi vitsin, että hei, entä jos sä kuolet kohta. En tiennyt mitä sanoa, joten nauroin vaan mukana. Onhan se hauskaa, että päivä päivältä voimat katoavat, enkä pysty kävelemään lähikauppaan ilman hengenahdistusta, pahoinvointia ja voimien katoamista kokonaan niin, että silmissä sumenee ja lyyhistyn kadulle. Olen alle 20.

Tuntuu vaan niin helvetin epäreilulta. En elä epäterveellisesti, yritän liikkua säännöllisesti, mutta se on vaikeaa, kun kipu seuraa lakkaamatta. Olen sopusuhtainenkin, ehkä enemmän alipainoinen kuin ylipainoinen jos olisi pakko sanoa. Ulkoisesti kaikki on niin hyvin. Ehkä juuri siksi en voi lakata kyselemästä itseltäni, että mitä tapahtuu ja miksi.

Miksi en välillä hallitse kehoani tai voimiani? Miksi mua väsyttää koko ajan, eikä mikään unimäärä riitä? Miksi hiukset putoaa päästä? Miksi tunnen sydämentykytykseni koko kehossani ilman, että edes liikahdan mihinkään? Miksei jatkuva päänsärky katoa? Miksen välillä hallitse kasvojenikaan lihaksia? Miksi? Helvetti. En tiedä mitä tehdä, en tiedä kelle puhua.

Lääkäri kysyi olenko surullinen, koska nuorilla ihmisillähän ei oikeasti ole koskaan mitään, on vain masennus. Sanoin, että totta helvetissä olen tästä asiasta surullinen ja järkyttynyt, kuka tahansa olisi, mutta en masentunut ja tietäisin kyllä jos olisin ja hakisin apua. Lääkäri tyrkytti silti mielialalääkkeitä. Ne varmasti auttavatkin. Itkettää ja surettaa niin helvetisti. Haluan apua. Kukaan ei enää jaksa kuunnella. Sanovat, että kaikki tämä on omaa laiskuuttani ja huomionhakua.

En halua olla tälläinen. Haluan juosta taas. Haluan tehdä asioita, joita muut ikäiseni tekevät. Mutta en pysty. En vaan helvetti pysty. Sattuu niin helvetisti olla tälläinen yhteiskunnan taakka, kuten läheiseni sanovat. Haluaisin vain taikasauvan, jolla saisin kehoni hallintaan ja kivut katoamaan. Sellaista vain ei tapahdu. Kiitos, kun sain avautua ja kaikille, jotka tämän jaksoivat lukea. Olette hienoja ihmisiä, kun jaksatte välittää ventovieraista ja heidän murheistaan.