13025 - 5.1.2015 (arvosana: -26)

Pitkään jo masentanut ja vituttanut kun keväällä ihastuin yhteen upeen näköseen muijaan joka oli samalla luokalla yhen kaverin kanssa. Mutta enhän mä sille uskaltanu mitään sanoo tai kattoa edes silmiin, koulut loppu ja nyt se opiskelee jossain hevon vitussa. En oo muutenkaan koskaan tuntenut mitään henkistä saatikka fyysistä läheisyyttä yhteenkään naiseen, vaikka umpihetero olenkin. Kyllähän niitä kaveripiiristä löytyy, mutta ne on sit just sellasia "ihan kivoja" tyyppejä, joista on mahdotonta kiinnostua millään syvemmällä tasolla. Oon vaan niin saatanan arka ja herkkätunteinen, enkä pysty näistä asioista parhaimmille kavereille enkä perheellekään avautumaan. Ja kaveripiiristä tietenki löytyy useita ideaaleja seuraihmisiä, jotka hurmaa uudet tuttavuudet viidessä minuutissa; ei siinä ettenkö näistä tyypeistä pitäisi, mutta joskus annan senkin vaan madaltaa itsetuntoa. Itsemurhakandidaatti en sentään ole, mutta en tiedä kuinka vitun kauan tätä jaksaa.