12839 - 24.9.2014 (arvosana: -47)

Avauduin tässä jonkun aika sitten isän loistavasta kodinpyörityksestä ja hälleen tuo sama isä vituttaa.

Isä on haukkunut mua vuosia. Sitä ei oikeastaan kiinnosta mun vointi, ellei nyt ole jalka näkyvästi paskana (murtumaakaan ei laskettas, kun sen mielestä hakisin huomiota esittämällä vaikkei mitään näy). Sitä vaan kiinnostaa asiat joilla se voi retostella. Tyyliin "nyt se meidän Niilo pääsi siihen ja siihen kouluun, se on loistokoulu, kyllä on isäänsä tullu" jne.

Koskaan ei oo tullu minkään näköstä tunnustusta tai arvostusta (enkä ala antaan isäpointseja siitä että se hakee mulle lahjat jotka äiti on painostanut sitä mulle hankkimaan). Ainut mistä se saa pointseja multa on se, että se suostuu joskus heittään mut johkin (ja melki aina sitäkin pitää pyytää niin helvetisti, koska hänhän on mennyt suksilla tuhat kilsaa kesät talvet ylämäkeä molempiin suuntiin kouluun joten kaupungista toiseen meneminen ei pitäisi olla ongelma).

Se on ok sen kanssa, että harrastan samoja asoita kuin se, koska sillon se voi todeta kavereilleen kuinka loistava mä olen voidakseen todeta että kyllä tulee isäänsä. Asioita joita se ei harrasta, ei kuulu edes ajatella koska nehän on ihan turhia ja tyhmille.

Tänään oli sitten kunnon vitutuslataus kerättynä. Helvetin väsyny, aika tohtorille jolta tuli vaan lokaa niskaan ja ahdistavat tunnit. Isä tuli ovelle valittamaan kun en oo pyykänny just kun olin vetässy helvetillisen riidan yhen tyypin kanssa ja vitutus muutenkin maximum niin tuli sitten närkästyttyä ja todettua että painuu vittuun.

Joo, ymmärrän ettei ole ihan ok asia sanoa ihmiselle, mutta siinä vaiheessa ois kyllä mielellään lyöny vaikka presidenttiä naamaan, sen verran vitutti.

Noh, meinasin sitten että voisin kenties pahotella, mutta mitäpä vittua tapahtuu kun pääsen keittiöön päätöksen tehtyäni? Isä alkaa kännissä äristä mulle, että voin jatkossa hoitaa kaikki asiani ja hoitoni itte ja kuinka hänelle ei saa äristä koska "MITÄ KAIKKEA MÄ OON SUN ETEES TEHNY!" & "MITÄ MÄ OON TÄNÄÄN JA TÄNÄ VIIKONLOPPUNA SUN ETEES TEHNY!".

Tämä isä, joka on vuosia nimitellyt mua, pilkannut mua ja mitätöinyt mun tunteita ja vointia on nyt niin vitun täydellistä ihmistä ja niin paljon uhrannut mua varten.

Tämä vitun ihminen, joka haukkui mut huomiohuoraksi kun hakeuduin vuosien koulukiusaamisen aiheuttaneeseen masennukseen apua. Sama mies, joka haukkui mua huomionhakuseksi pennuksi, kun olin vetänny naulan jalkapohjasta läpi ja valitin etten voi laittaa painoa sille jalalle joskus 9-vuotiaana. Juuri tänään valittanut, etten tee kotona koskaan mitään ja jätän kaiken hänen hartioilleen (vaikkei se tee mitään, äiti tekee ja sekin on kypsä).

Isä ajoi mun siskonkin pois kotoa siten että se ja äiti ryyppäs jatkuvasti ja ajoipa äidinkin kännissä ulos riidan saattelemana kerran koska äiti oli ehdottanut sille että se vois ripustaa pyykit sinä päivänä.

Sitten se jakso viä ilmottaa mulle, että hänellä ei poikaa olekaan, kun oon tällänen (masennus, joka hänestä korjautus sillä että lakkaa olemasta surullinen).

Että joo'o, vittu miten loistava isä. En oo täydellinen, enkä ees varmaan semihyvä, mutta nyt kyllä paskuuden tekopyhyys kuuluu Kiinaan asti.