12832 - 21.9.2014 (arvosana: -58)
Olen vasta viistoista ja silti minusta tuntuu, että olen valovuosia muiden edellä. Puhun aivan eri kieltä heidän kanssaan, kirjaimellisesti. Nauran luokkani pojille (ja kyllä tytöillekin) kun he ovat niin järjettömän lapsellisia. Ulkonäkö ja raha ovat ainoita asioita jotka merkitsevät heille mitään. Minä ajattelen, ihan todella ajattelen, ja tajuan päivä päivältä paremmin, kuinka turhia nuo ihmiset on maailmankaikkeuden olemassaolon kannalta. Kukaan heistä ei tiedä, mitä on olla erilainen. Heille on niin helppoa olla osa massaa, tavallisia. Minä vihaan tavallisuutta ja samaan aikaan kaipaan sitä ihan suunnattomasti. Se olisi helppoa mutta helppous ei ole koskaan ollut minulle vaihtoehto. Haluaisin olla taiteilija, kirjailija, mut sitten alan miettiä, millaiseen maailmaan luovuttaisin kaikki ajatukseni. Kaltaisiani ihmisiä on niin vähän! Ja kaikki heistä ovat omien ennakkoluulojensa kahlitsemia; he luulevat ettei 15-vuotias voi tuntea ja ajatella yhtä syvästi kuin 50-vuotias. He luulevat, että olen aivan samanlainen kuin kaikki muutkin - luokallani, koulussani, koko kaupungissa. Minua piinaa epätietoisuus siitä, miten pitäisi elää, jotta saisi tuon valtavan ihmislauman hyväksynnän. Kannattaisiko minun ylipäänsä vajota niin alas, että tavoittelisin ihailua ihmisiltä, jotka ovat niin kaukana ja saavuttamattomissa ajatusmaailman kannalta? Vai pitäisikö minun eristäytyä norsunluutorniin kymmenentuhannen kirjan kanssa ja urakan loputtua vetää itseni hirteen? Tai vetää itseni hirteen jo nyt? On niin paljon ihmisiä, joita ihailen. Ihmisiä, joita muut eivät ymmärrä katsoa maailmaa sillä tavalla kuin minä katson. Vaikka se on vaikeaa, koetan nähdä kaikessa ja kaikissa jotain kaunista. Jotain hyvää, jotain arvokasta, joka voisi pelastaa juuri tuon ihmisen tästä tasapäisyyden suosta. Kuten eräs hyvä, upea ystäväni kirjoitti - "massa koostuu yksilöistä, ja yksilöillä on toivoa." Kiitos, että jaksoit lukea tämän pitkän vuodatuksen. Ehkä tunnistit itsesi. - Anonyymi Kommentit anonyymi kirjoitti...
Hienoa, että on sun kaltaisia tyyppejä! Ymmärrän tuskasi ja olisi lohduttavaa sanoa, että kyllä se siitä, kun ikää karttuu. VÄÄRIN, ikä ei muuta noita idiootteja! tsemppiä elämään, älä vedä itseäs hirteen, susta kuullaan vielä, jos vaan pysyt kovana!
Hugo kirjoitti...
First you have to come down from where you have put yourself thinking that you are better than others. The key is to be humble. You are exactly same as stupid if you think that you are somehow deeper or better. Grow up!
Mannerheim kirjoitti...
Hugo, painu vittuun täältä
true story kirjoitti...
Samaa mieltä Hugon kanssa. En tarkoita pahalla kun sanon tämän mutta...huomaa että oot nuori vielä. Nyt vanhempana oon katsonu taakse teinivuosiin ja oikeasti tajunnut että en ollut niin ihmeellinen kuin kuvittelin.
Aattelin kans että oon niin edellä sellasia apinanpoikasia ja astuin omaan ansaani. Ylimielisyydellä ei voita mitään. Nykyiset rakkaat ystäväni kasvoivat juuri näistä 'apinoista'. Sä oot, niinkuin ne ipanatkin, vielä kasvuiässä. Koittakaa selvitä. Teinejä on ollut aina ja tulee aina olemaan. true story kirjoitti...
Ps. Kenellä on valta määritellä onko joku turha vai ei?
Jatka lukemista. Ketuttaa kirjoitti...
Juuh, kuulostaa tutulta. Muista vaan se että et keskity heihin, tämä ei siis tarkoita turhaa ilkeilyä, vaan teet ihan omia juttujas ja vähät välität jos muut vittuilee. Eli suosittelen suurella sydämellä elä ja anna elää periaateella menemistä.
Älä vedä itseäsi hirteen. Muista että lukiossa/amiksessa tilanne ei tästä hirveästi eroa. Suurin osa jonneista kuitenkin kypsyy jossain vaiheessa ja mikään ei ole ikuista. Sopivaa seuraa löytyy esim. foorumeilta. . kirjoitti...
Pedofiili-Mannerheim, painu vittuun täältä
paskat housus kirjoitti...
. vitun es jonne saatana mee juomaan sitö mnsteria paskapää
Aatu kirjoitti...
Ookko tajunnu et oot tyhmempi ku ne muut? Retardi
vuotta vanhempi kirjoitti...
*Syvä huokaus*
Kadut tätä vielä jonain päivänä... Itse en sentään kirjoittanut sitä ylimielistä paskaa mihinkään. Nykyisin hävettäisi, koska hei - me ollaan ihmisiä kaikki. (Ja eipä ne ihailtavat oo kovin erilasiksi osoittautuneet.) Toivon, että voit hyödyntää "nokkeluuttasi" jotenkin muuten kuin erottelemalla itsesi keinotekoisesti massasta. Itse pääsin tuosta asenteesta eroon sairastumalla masennukseen. Opin, että aina ei vaan kiinnosta olla fiksu. 20% kirjoitti...
Oletko tutustunut käsitteeseen erityisherkkä? Lue kirja. Voi auttaa.
Kommentoi |
Aiheet
ajoneuvot (168) armeija (47) elukat (115) harrastukset (12) ihmiset (3225) juomat (28) kaverit (520) luonto (51) musiikki (166) muut (4139) naapurit (48) opiskelu (748) parisuhde (715) pelit (202) perhe (234) politiikka (26) raha (39) ruoka (92) sukulaiset (85) terveydenhuolto (16) terveys (379) tietotekniikka (253) tv (138) työ (320) ulkonäkö (148) urheilu (62) uskonto (30) vaatteet (32) varallisuus (161) yhteiskunta (276) yritysmaailma (14) |