12809 - 11.9.2014 (arvosana: -51)
omat virheet. olen tainnut muuttua, kun en muista minkälainen ihminen olin vuosi sitten. yksi ja sama tavoite on ollut tosin koko ajan, jonka jätän mainitsematta. tämä ihminen jonka kanssa suoritin virheitä, selkeytti minulle miten asia todellisuudessa oli, ja minun täytyi omaksua hänen näkökulmaansa jotta ymmärtäisin. se onnistui, vaikka olikin vaikeaa. tein lisää virheitä ja lopulta kunnon pommin... tämän ihmisen avulla ja virheitä tekemällä olen oppinut jotain uutta. esim. punnitsemaan osallisuuteni tilanteeseen, ymmärtämään että pelkkä informaation jakaminenkin voi olla tuhoisaa. en tunne kykeneväni nauttimaan elämästi heti, mutta uskon että tavoitteeni avulla, ja lupauksiin palaamalla pääsen vielä koskettamaan onnellisuuden tunnetta. en tiedä tuleeko minulle lisää kavereita tai ystäviä, tuleeko elämän kumppaniakaan. en näe niitä "onnenlähteinä". se on vain... klassinen, tai miksi sitä voi sanoa, no, klassinen tapa nähdä asioita. suhteet perheeseen ovat kehnot. miksi tästä tosin pitäisi olla huolissaan, vaikka on sosiaalisesti yksin. olen oppinut jotain ja tiedän miten käyttäytyä lopun elämän ajan, kunhan muistan opitun. tosiaan, oma tavoitteeni taitaa olla harva lohtu. ihmisten sanomat "ystävälliset" sanat eivät oikeastaan lohduta. pitäisikö? ehken välitä heistä. en oikein ole koskaan välittänyt. eivät hekään silloin kun halusin heidän huomiotaan. vaikuttaisi normaalilta. kenties täräys oli niin suuri että "tunteeni" rikkoutuivat jälleen kerran. minua kovasti ihmetyttää tuleeko seuraavaa kertaa, kun on maanisen innoissaan jonkun yhden ihmisen takia. tämä psyykkinen muutos on vaatinut vähän henkistä kärsimystä. pahimmillaan henkinen kärsimykseni ilmenee rintakipuna. joskus sydämeen koskee. useimmiten kurkku, silmät ja nenä joutuvat itkun ja rään takia koville. ihmeellisintä minun syvässä, surullisessa tunnetilassani on se että unohdan periaatteet tai ajatukset jotka syntyivät sen aikana. tämä on kuitenkin vain sitä mitä on tapahtunut tämän vuoden aikana oman kokemattomuuden ja yhden ihmisen takia. viimeksi itkin ystäväni vieressä hyvin kevyesti, syystä jota en mainitse. mutta, ylipäätään, tunteeni ovat laimentuneet. olen ollut paljon intohimoisempikin. kenties se tulee ajan kanssa takaisin. nyt tuntuu siltä etten tiedä mikä tekisi minut oikeastaan onnelliseksi. ehkä joku toivottu yllätys. pärjään. - Anonyymi Kommentit justiinsa kirjoitti...
Oli muuten paskin avautuminen aikoihin... oikein rupes ketuttaan
haukotus kirjoitti...
TL DR
Mannerheim kirjoitti...
Hahahahahahahahahhahahahahhahahahahahahahahahahahahaahahahahahahahahhahahahahhahahahahahahahahahahahahaahahahahahahahahhahahahahhahahahahahahahahahahahahaahahahahahahahahhahahahahhahahahahahahahahahahahahaahahahahahahahahhahahahahhahahahahahahahahahahahahaahahahahahahahahhahahahahhahahahahahahahahahahahahaahahahahahahahahhahahahahhahahahahahahahahahahahahaahahahahahahahahhahahahahhahahahahahahahahahahahahaahahahahahahahahhahahahahhahahahahahahahahahahahahaahahahahahahahahhahahahahhahahahahahahahahahahahahaahahahahahahahahhahahahahhahahahahahahahahahahahahaahahahahahahahahhahahahahhahahahahahahahahahahahahaahahahahahahahahhahahahahhahahahahahahahahahahahahaahahahahahahahahhahahahahhahahahahah
jeesus näin kirjoitti...
Kommentit taas huippuluokkaa vaihtelun vuoks
Kommentoi |
Aiheet
ajoneuvot (168) armeija (47) elukat (115) harrastukset (12) ihmiset (3225) juomat (28) kaverit (520) luonto (51) musiikki (166) muut (4139) naapurit (48) opiskelu (748) parisuhde (715) pelit (202) perhe (234) politiikka (26) raha (39) ruoka (92) sukulaiset (85) terveydenhuolto (16) terveys (379) tietotekniikka (253) tv (138) työ (320) ulkonäkö (148) urheilu (62) uskonto (30) vaatteet (32) varallisuus (161) yhteiskunta (277) yritysmaailma (14) |