12723 - 24.7.2014 (arvosana: -50)

Luin vähän vanhemman avautumisen, jossa perheen mies makas toista päivää nukkumassa ja oli mt-ongelmia ja naista suututti. Kommentoin sitten siihen nimimerkillä Pieni vielä.

"Tuskin koskaan tätä luet, mutta jaa. Oli tosi tutun kuuloista, meillä lähes sama homma. Ja olen siis perheen vanhin lapsi.

Voitko kuvitella sen tunteen, kun alkaa pikkuhiljaa ymmärtää et hei, ei isi oo ihan niin kusipää mitä joskus ajattelin. Sen on paha olla.

Ja sitten kun on itekkin aiheuttanu säröö tuohon suhteesee antamalla ymmärtää, että mun mielestä noiden pitäis erota.

Ja sit ku äitee iskälle sanoo tosta nukkumisesta ärsyyntyneenä nii tekee mieli vaa huutaa ja itekä. Ei lapsi kestä vierestä semmosta kattoa.

Koita nyt hyvä nainen koittaa tukea miestäs muuten, kun suuttumalla."

Nyt ahdistaa ja itkettää ja kello on jumalauta kuus aamulla ja tää on vasta nukkumaan menossa, kun äiti herää jo töihin.

Vituttaa ja ahdistaa ja kaduttaa tuo että pari vuotta sit pidin iskää kusipäisenä ja kun tosiaan oon äitille antanut sen käsityksen, että noiden pitäis erota

Jumalauta tätä....