12614 - 2.6.2014 (arvosana: -13)

Tutustuin jätkään, oltiin ihan täydellisiä toisillemme tai siltä se ainaki tuntu. Olin kuulema ainoa joka ymmärsi ja kelle hän pystyi puhumaan:) Pari kuukautta oli ihanaa, oltiin tosi lähekkäin, katottiin lauantai-illat leffoja saman peiton alla ja juteltiin elämästä. Sitten yhtäkkiä jätkä lopetti puhumisen ja jos puhuttiin nii se oli sellasta väkinäistä vääntöä. Ei erottu, mutta me vaan ei oltu enää. Hyvä jos moikataan toisiamme nykyään. Voi itku ja parku että on ikävä.