11975 - 11.9.2013 (arvosana: -40)

Voi vittu että ihmistä osaakin rasittaa se, että olen niin perkeleen herkkä! Oudolla tavalla vielä... tai jotain.
Siis katonpa mitä tahansa sarjaa, kuuntelen musiikkia niin jossakin vaiheessa pala nousee kurkkuun ja kyyneleet silmiin. Oli se sitten Hurja remontti jossa uutta taloa tarvitsevat ihmiset sen saavat, vähänkään surullisempi kappale... Muitaki on mutten nyt saa päähäni. On hyvä omata tunteet mutta herran jestas joku raja! Sitten oikeassa elämässä olen vammanen kun en osaa niin sanotusti olla iloinen muiden puolesta. Totta kai olen, mutta tasolla "oi hyvä juttu - ja jatkan kysely tulvaa asiaan liittyen" Jollakin tapaa kateus, tuo vittumainen ja turha tunne pursuaa minusta. En tahdo sitä tunnetta. Olen tyytyväinen itse omaan tilanteeseen siinä mielessä että se on paremmalla pohjalla kuin vähän aikaa sitten. Viimeinkin palkallinen työ, että on mahdollista tehdä suurempia hankintoja. Onneksi yöllä saa tihrustaa kyynelten kanssa iha kaksisteen kun avopuoliso nukkuun. Saatanan tunnesekainen sekasikiö....