|
11960 - 6.9.2013 (arvosana: -47)
Yläasteelta asti olen ollut "yksin". Tai siis joo tulen toimeen ihmisten kanssa esim. työpaikalla ja koulussa yms, mutta kaikki jää aina "pinnalliseksi". En jotenkin pysty vain luomaan yhtään kaveri/nais suhteita ollenkaan. Johtunee varmaan perheen/suvun ongelmista ja siitä, että minut on petetty liian monta kertaa mm. puhuttu paskaa selän takana, potkittu aina pois kaveripiireistä, puukotettu selkään. En yksinkeetaisesti pysty enään luottamaan keneenkään, hyvä jos edes omaan perheeseen. Huomaan sen, että uudet tyypit (myös naiset) yrittävät ottaa kontaktia minuun ja he pitävät minua aluksi hyvänä tyyppinä, mutta olen niin rikkinäinen, että mietin pääsäni että minua ei edes kiinnosta juurikaan mitä he sanovat, koska en varmaankaan voisi ikinä luottaa heihin ja eikä siitä kuitekaan tulisi mitään, joten hekin varmaan kyllästyvät minuun melko nopeasti. Lievä vitutus eipä tässä muuta. - luomumies Kommentit anymous kirjoitti... Paha sanoa näin mutta itse samassa tilanteessa voin vain kannustaa olemaan luovuttamatta. Ei sitä tarvitse kuin yhden ihmisen, joka osoittautuu luottamuksen Arvoiseksi. Jaksamsta ja toivoa. Valora kirjoitti... Ite neuvon päinvastaiseen suuntaan, hyväksy se tosiasia että tässä maailmassa et oikeasti voi luottaa kehenkään muuhun kuin itseesi. Ihmiset puukottaa toisiaan selkään aina kun tilaisuus tulee, varsinkin ns. hyväosaisilla länsimaalaisilla ihmisillä on geeneissä varmasti joku mulkkumutaatio joka asettaa aina oman edun kaikkien muiden edelle.Kommentoi |
Aiheet
ajoneuvot (168) armeija (47) elukat (115) harrastukset (12) ihmiset (3225) juomat (28) kaverit (520) luonto (51) musiikki (166) muut (4139) naapurit (48) opiskelu (748) parisuhde (715) pelit (202) perhe (234) politiikka (26) raha (39) ruoka (92) sukulaiset (85) terveydenhuolto (16) terveys (379) tietotekniikka (253) tv (138) työ (320) ulkonäkö (148) urheilu (62) uskonto (30) vaatteet (33) varallisuus (161) yhteiskunta (277) yritysmaailma (14) 
|
