Eivät ihmiset ole yliopistoja.

Heyyy

Itsekin olin vielä puolisen vuotta sitten samanlaisessa jamassa kuin Sinä, istuin kotona, en tehnyt mitään. Vitutti katsoa kun kaikilla muilla kavereilla oli tyttöystävät, hieno työ/autot yms. fancy life. Itselläni ei mitään noista!

Noooh, tapasin netissä erään aivan helvetin täydellisen muijan. Se antoi mulle syyn mennä takaisin kouluun. Kevät-talvella menin sitten takaisin kouluun ja nyt olen valmistumassa lokakuussa ja viikko siitä lähden tapamaan tätä ihanaa naistani <3 :3 HYVIN PYYHKII! Elä masennut siellä.

Kaikilla ei ne täydellisimmät ihmiset löydy edes netin kautta, vaikka kuinka yrittäisi. Voin vain sanoa että pää pystyyn, täällä on niin paljon samassa jamassa olevia. Monella menee jopa paskemmin, mutta ei ne sitä välttämättä ulospäin näytä. Yleensä hyvän energian omaava ihminen vetää puoleen seuraa. Itse en viitsi enää edes käydä naamakirjassa, kuten sanottu se on sosiaalinen roskalava. Jos toisten ihmisten elämän seuraaminen ahdistaa, älä käytä facebookia, tee jotain muuta. Mieti mikä sinua kiinnostaa, yleensä tylsyydestä voi syntyä luovuutta. Mene ulos, sulje kone ja lue vaikka kirjoja jos ei muuta keksi. Töitä ei aina saa, mutta voi tehdä myös vap

vapaaehtois- tai talkootyötä. Kaikenlaista työkokemusta voidaan arvostaa. Itsellä on täysin sama tilanne, ei koulua, työtä, eikä paljoa kavereitakaan. Lohduttavaa on kuitenkin se että on paljon helpompi selvitä asioista kun osaa olla myös itsensä kanssa. Tiedän myös millainen ihminen haluan olla ja pyrin siihen. Ei kannata täyttää päätä liialla paskalla mitä esim. netti on täynnä, vaan miettiä miten haluaa elää ja mihin haluaa käyttää aikansa. Loppujen lopuksi kaikki ovat kuitenkin yksin :)