11649 - 4.6.2013 (arvosana: -37)

nyt vittu. viimeviikol meni ilmeisesti sit pitkäaikaisen kaverin kanssa välit poikki ja koko homma lähti ihan naurettavasta jutusta. toinen alko heittelee ihan päättömiä syytöksiä siitä että en sinä päivänä voinutkaan olla johon oli muuten ihan pätevä syy ja ihmettelin vähän et mikäs tyyppiä tällä kertaa vaivaa. tämä sitten ilmoitti että ei luota enää muhun, ihmettelin miten ihmeessä koska oon pitäny lupaukset ja en oo valehdellu tms. kaveri käyttäyty tosi aggressiivisesti (kuten aina tällasissa tilanteissa) ja alko ottaa siihen keskusteluun mukaan jotain yli puol vuotta vanhoja juttuja (mitkä on tietääkseni jo ihan menneen talven lumia) ja vieläpä raivos ja haukku mut paskaks ihmiseks koska mulla sattuu oleen kumppani jonka kanssa vietän aikaa suhteellisen paljon. noh, otin asian ihan rauhallisesti vaikka toinen käyttäyty tosi lapsellisesti ja loukkaavasti ja esitin kysymyksiä koska halusin puhuu asian ihan kypsällä tavalla läpi ja selvittää meidän välit. kaveri myös väitti että mua ei kiinnosta viettää sen kanssa aikaa vaikka juuri silloisella viikolla olin useaankin kertaan kysellyt voisko tää kaveri olla tässä lähiaikoina. noh, en sit oikeen tiennyt et mitä olin tehnyt niin väärin et toinen oli noin raivona mut pyytelin kuitenkin anteeks niitä helvetin vanhoja juttuja ja sitä että en oo ollu nii paljon yhteyksissä aina ja että tiedostin varsin hyvin et en aina oo niin hyvä ystävä ja koitin vieläpä korjata toisen virheelliset väittämät musta mutta ei se kuunnellu paskaakaan, ei edes anteeksipyyntöjä. koska hänhän tietenkin on oikeassa jopa mun omista asioista, jep jep. siinä vaiheessa alko tuntuun siltä et tyypin tarkotus ei edes ollu ratkaista tätä ongelmaa vaan pahentaa sitä entisestään. se oli vertauskuvallisesti sellanen riita et mä koitin selvittää sitä solmua mut toinen vaan kiristi ja teki lisää solmuja. ihan helvetin turhauttavaa. kaveri sit ilmoitti et mun kanssa ei oo enää kiva viettää aikaa koska oon ilmeisesti muuttunu nii paskaks ihmiseks, johon vastasin kysymällä et millä tapaa oon sit muuttunu. no, eipä tää saanu mitään järkeviä perusteluja siihen sanottua. kuitenkin jaksoi niin itsepäisesti inttää ja osoittaa että minä olin se paha tässä ja hän täysin viaton ja se uhri. en tiedä mitä vittua mun olis sit pitäny sille sanoo, mennä kierimään sen jalkoihin ja itkeä ja vinkua että voi anteeksi rakas ystävä jos en jatkuvasti ole sosiaalinen ja tavoiteltavissasi. ymmärtäisin tollasen raivokkaan asenteen paremmin jos olisin vaikka ihan potentiaalisesti loukannut toista mutta kun en niin ole tehnyt. no, sanoin sit tälle et jos siitä tuntuu et vedän sitä alaspäin enkä tuota muuta ku paskaa nii hankkiutuu musta sit eroon, en mä sitä voi pakottaa oleen mun kaveri eikä siinä olis järkee, lähinnä siinä mielessä et saa nähdä mitä tähän vastaa ku en todellakaan oo tehny mitään sen arvosta et meidän pitäis katkaista välit kokonaan tai jotain. no kaveri sit ilmoitti et hän tekee niin! olin vähän et ookoo, ootko ny ihan varma et tää on sen arvosta. ilmeisesti sille se oli, jostain kumman syystä. tässä vaihees oli jo selkeetä että kaveri vaan yksinkertasesti halus musta eroon, syytä en edelleenkään tiedä. mun tietääkseni kavereille ainakin annetaan toinen mahdollisuus koska tää oli eka kerta kun se tästä sanoi mulle ja heti pistetää välit poikki, JOO NÄINHÄN TÄÄ TOIMIIKI, TOSI VITUN RAKENTAVAA KU TYYPPI EI EES ANNA KUNNON SYITÄ! tyypin kanssa ei muutenkaa ikinä voi riidellä kunnolla koska sen täytyy aina olla se joka sanoo ekan ja vikan sanan + ei mitään käsitystä siitä miten riitelystä vois hyötyä jotain, aina vaan syyttelemässä eikä kuuntele toista. itse en sano olevani mikään täydellinen mut ainaki kunnioitan toista tällasissa tilanteissa vaikka toinen oliski loukkaava. tosi halpamainen tapa koittaa vaa saada toinen alistumaan ja myöntymään haukkumalla ja olemalla aggressiivinen. no, ainaki tiedän kui paljon meidänki suhde sille merkitsi ku noin helposti vaan päätti tonki asian. saatto tulla sekava teksti, whatever.