11629 - 31.5.2013 (arvosana: -60)

Vituttaa oma elämä. Hetkittäin voi tulla olo, että olen hyödyllinen ja saan jotain tehtyä. Sitten tulee todellisuus ja tajuan, etten tosiaan kuulu vieläkään yhtään minnekkään ja voisin samantien kadota kuin pieru saharaan, tuskimpa se monia kiinnostaisi. Muut menee eteenpäin ja itse olen umpikujassa. Parasta kai olisi olla vaan välittämättä, mutta aika vaikeaa se on. Tuntuu, että juhlimisesta ja juomisesta on tullut vain pakokeino päästä pois hetkeksi kaikesta mitä ympärillä on, ennen se oli hauskanpitoa. Onneksi ainoa lohdullinen asia jonka aina yritän muistaa on se, että tunnen jopa keski-ikäisiä ihmisiä jotka eivät ole tehneet elämässään oikeastaan yhtään mitään. Kirjaimellisesti. Ehkä joskus putoan itse samaan kuoppaan tai jatkan elämää jossain muualla.