11556 - 15.5.2013 (arvosana: -51)

Moi!

En tiedä, miks tätä kirjoitan. Mulla on vaan ollut aika helvetin vaikeeta sun lähdön jälkeen. Meidän olis ehkä pitäny keskustella asioista vähän enemmän. Nyt kelaan asioita lävitte yksinäni.

Eniten mua jäi vaivaamaan, minne se rakkaus katosi? Mie luulin, et rakastit mua ihan älyttömästi, vaikka olikin välillä vaikeeta. Mut luulin, ettei se rakkaus olis mihinkään kadonnu. Vai katosiko se ollenkaan? Halusitko sie vaan lähteä pois? Kokea kaikenlaista uutta elämässä, mitä et olis mun kanssa enään kokenu? Vai hiipuko se rakkaus vaan kaverisuhde tasolle ja kaipasit sitä "rakkauden huumaa"? Miks sie, et koskaan puhu mulle tästä. Tai puhuithan sie mutta en koskaan ottanu sitä tarpeeksi vakavasti. Halusin vaan antaa sulle lisää siimaa, et olisit onnellinen. Mie tulin onnelliseksi, kun siekin olit.

Mut mie taisin antaa sulle liikaa sitä siimaa? Vaikka puhuttiin sormusten jättämisestä niin ei kai se merkannu sitä, et voi tehdä aivan mitä huvittaa? Minkään ei pitäny muuttua! Sit menit ja leikit leikkisi ja se sattu muhun enemmän, ku olen koskaan sulle kertonu. Se iski muhun aika lujaa...

No nyt mie olen haahuillu ilman sua varmaan jo yli puol vuotta. Olihan se aluks ihan jännää sekoilla ihan urakalla mut mie kyllästyin siihen aika nopeeta. Eikä se ollu niin kivaa, ku luulin. Kukaan vastaan tuleva ei kolahtanu samalla lailla ku sie. Ei kukaan. Halusin olla sun ystävä aluks, koska kaipasin sua ja juttukaveria. Mut sitten tajusin, etten pääse susta ikinä eroon, jos roikun sussa kiinni.

Nyt oon ollut ilman sua, eikä ole päivää jollon en miettis meitä. Ja se sun heitto, et palataan yhteen joskus, jos ollaan sinkkuja, ei auttanu asiaa ollenkaan. Sekotti vaan mun päätä entisestään. Oliko ihan pakko?!?

Arvaa vaan vituttaako nyt!

Ei ollut palavaa rakkautta
Kuka tuhosi tunteensa
Ei intohimoa suhteessa
Silloin menettää otteensa
En halua katsoa eiliseen
Mutten usko huomiseen
Nyt elän tässä hetkessä
ja valuu kyynel silmästä


Minä muuraan sydämeni umpeen
Hautaan tunteeni kuoppaan
Opetellaan alusta aloittamaan
Opetellaan anteeksi antamaan
Ei revitä vanhoja haavoja
Ei käännetä veistä haavassa
On aika kääntää sivua
On aika jatkaa matkaansa

Muttei ole valoa tunnelissa
Ei ole parempaa huomista
En tunne enään ylpeyttä
Vaan ryven itsesäälissä
Minä tartun hiljaa aseeseen
Pyyhin silmästä kyyneleen
Mies kiroaa synkän elämäänsä
Ennenkuin päättää päivänsä

Romahdus on kynnyksellä