11532 - 9.5.2013 (arvosana: 3)

Mulla on kauhee olo. Ku me mentiin yläasteelle, mulla oli vaan yksi ystävä. Mä toivoin että saisin ystävieä, ja oikeestaan luulin että saisin. Mä oon todella ujo, ja mulla on vaikeeta saada ystäviä, joten mä pilasin koko jutun.
Mulla on vieläkin tää yks ystävä, mutt se ei koskaan mieti mua. Se aina lintsaa koulusta, ja mä oon silloin ihan yksin. Huomenna sama juttu \"en mä jaksa tulla kouluu enää\" se sano mulle, ja jotenki vaa purskahdin itkuun koska mua ketuttaa vaan niin paljon. Se tarkottaa että oon taas kerran ihan yksin, ja kaikki vaa vittuilee mulle siitä mun selän takana. Meillä on vielä ihan sairaan pitkä päivä. Mä kerroin äidillekkin siitä mutta vastaus oli että en mä voi auttaa. Mun sisko ei välitä muuta ku että saa kattoo tv:tä rauhassa. Tälläsä tää mun elämä on. Mä oon ihan eri ihminen koulussa ja kotona, ja oon aina toivonut että voisin olla samanlainen kun kotona. Mulla olisi varmaaan ystäviäkin. Juuri nyt kaikki luulee että oon huumorintajuton tyttö joka ei tee muuta ku vaan läksyjä ja lukee kokeisiin. Oikeestaan, en mä oo sellanen. Koitin jopa sitä että saisin jäädä kotiin mutta ei äiti suostu, olin viime viikon perjantain kipeenä. Miks mä nyt saisin jäädä taas? Kaikki tietäisi että lintsaan.

Mä vihaan sitä mun ystävää ku se tekee mulle aina näin, se osaa olla kivakin, mutta ei kovin usein.