11387 - 17.4.2013 (arvosana: -41)

tajusin että mun nuoruus alkaa olla vähissä.
pitäis tänä keväänä valmistua ja se on tällä hetkellä aika vaakalaudalla (stressaan). pitäis saada kesätöitä (stressaan). pitäis aikuistua ja alkaa pitämään huolta itestään ja lopettaa tupakointi ja kaikki ne epäterveelliset ruoat ja alkaa kuntoilemaan (viime kerran yläasteella, ai että stressaanko?) pitäis alkaa kiinnostua maaailmanmenosta ja läheisten hyvinvoinnista. pitäis päästä tästä internet-addiktiosta irti koska tää on aika helvetin turhaa kuluttaa valtaosa päivistään sängyssä maaten koneen kanssa. pitäis panostaa kaverisuhteisiin ja tarjoutua tekemään iteki juttuja kaikkien puolesta. PITÄIS VAAN OLLA NIIN HELVETIN HYVÄ JA ONNELLINEN IHMISOLENTO JA TEHÄ TÄYDELLINEN TÄYSKÄÄNNÖS ELÄMÄSSÄ. mut ei mun päässä vaan tapahdu sellasta naksahdusta niinku kaikissa leffoissa ja kirjoissa. enkä mä saa ees ite käännettyä päätäni mihinkää suuntaan ku oon tällanen paksukallo. miksei elämästä vois vaan suoriutua omaa vauhtia, omilla kriteereillä hyvälle elämälle ja ilman läheisten ja ei-niin läheisten painostusta?