11372 - 15.4.2013 (arvosana: -55)

Mä en tiedä onko pissikset jotka hokee haluavansa masennuksen ja anoreksian vituttavampia kuin ne jotka sanoo että syömishäiriöt ja masennukset on pelkkää puppua ja huomionhakua.

Itellä on vaan EDNOS ei sen kummempaa. Voin elää sen kanssa, koen vain olevani läski paska joka ei koskaan ansaitse seuraa ja tunnen syyllisyyttä jos syön yhdenkään kalorin + lasken joka ikisen kalorin joita päivän aikana tulee, mutta seuraavalla viikolla voin olla pari päivää "ketä vittua kiinnostaa jos mä olen läski, otanpa lisää"-tilassa.

Mä en koskaan edes kerro siitä kellekään, koska viimeksi lääkärikin nauro päin naamaa kun hokas pari mun mustelmaa ranteissa, koska eihän pojilla voi olla mitään ongelmia.

Ainut ihminen joka tietää edes syyn miksi mä oon tällänen on mun äiti. Joo, totta kai äiti älyää että kakkosluokalla painon takia kiusaaminen vaikuttaa, mutta äiti myös tietää että neuvolassa eräs ämmä ala-asteen alkuajoilla haukkui mut laiskaksi läskipaskaksi, joka tulee kuolemaan 20-vuotiaana sydäriin, koska syö vaan paskaruokaa.

Masennus nyt on melki kaikilla, mulla on vielä helppo, kun voin vaan painella oman pääni sisään ja olla niin kyyninen muita kohtaan kuin huvittaa, ei mulla ole edes montaa arpea tai mustelmaa muistuttamaan paskasta olostani.

Syömishäiriöt ja mielenterveysongelmat on aivokemiaa ja yleensä jopa pelkkä oksitosiini auttaisi ihan helvetisti.

Mutta se kun joku Petteri 56v nauraa anorektikoille ja läskeille siitä kuinka syömishäiriöt on paskapuhetta, on se mikä niitä aiheuttaa. Ja ironisinta on se että Petteri haukkuu kaikki naiset läskiksi ja istuu ihraperseineen kaljamaha pömpöllä sielä sohvalla kaljapullo kourassa.

Ja mä tungen seuraavalle hikisukan kurkkuun joka sanoo että masennuksesta parannutaan piristymällä ja syömishäiriöstä syömällä, koska se ei vittu toimi niin.

Jokainen pissis joka tahtoo syömishäiriön taasensa saisi parantua typeryydestään, mutta toisaalta, en säälisi jos ne sen syömishäiriön jotenkin itelleen saisi vinkumalla "mutku mä haluun anoreksian".