11370 - 14.4.2013 (arvosana: -60)

kateus. vihaan sitä tunnetta. eräs ihminen johon oon ollut ihan hemmetin rakastunut jo pidemmän aikaan ja tuttuni joka seurustelee tämän "mielitiettyni" kanssa lähteevät pian yhessä ulkomaille reissaamaan, ja kaiken hyvän lisäksi menevät kesäkuussa yhille festareille jonne meikäkin ois enemmän kuin mielellään voinut lähteä mutta koska rahatilanne, seuran puute ja aikataulu kivasti kusasee niin taitaapa jäädä haaveeksi vain. and what's the point; se, että mitä kaikkee toi mun tuttuni saakaan kokea tuon rakastamani ihmisen kanssa. en haluais tuntea tälleesti mutta vittu minkä mahdat kun omistan jo muutenkin niin kieroutuneen mielen joka vääntelee kaikenlaista. totta kai haluun olla onnellinen tämän rakkaudenkohteeni puolesta ja oon yrittänytkin päästää siitä ns. irti, jotta ensinnäkin itelläni ois helpompaa mutta myös sillä. mut ku se vaan kun miten hienoo mustakin ois ollut kokea tämän tavattoman hienon henkilön kanssa vaikka nämä kaikki samat asiat mitkä se nyt saa kokea sen partnerinsa kanssa. onhan se hyvä että niillä on hauskaa ja niin pois päin, mut perkele. en tiiä. tyytymättömyys kait sitten vaivaa täälläkin suunnalla. lieneekö yleinen suomalainen pinttynyt piirre.. eniveis, kesäkuu tulee olemaan ehkä vaikea. ja muutenkin, oikeastaan, vaikeita nää ajat.. mut pakko jatkaa, koska uskomus mm. siihen että "kyllä niitä hienoja juttuja kai mullekin vielä osuu" on melko vahva. mut oishan se silti ollu upeaa jos ne hienot jutut ois tapahtunu vittu just sen yhen kanssa saatana mutta kun ei niin ei. aaaaaaaaarkfjddhkgldfjlfdjkkuhj kiitos hei ...