11357 - 12.4.2013 (arvosana: -63)

Kotona toinen vanhemmista ryyppää noin kolmisen viikkoa putkeen, sitten yks krapulapäivä ja taas raotetaan korkkia. Toinen vanhemmista sitte yhtyy tähän n. joka toinen viikonloppu. Kännissä olessaan nämäkään ihmisriekaleet ei osaa muuta kun laulaa iskelmää ja tanssia macarenaa ku viimestä päivää, tai haukkua sinua ja niitä harvoja jotka sinulla enää elämässä on.

Koulussa sitten saa kuunnella kuinka muut luokkalaiset ja pari rinnakkaisluokkalaista suputtelee ties mitä paskaa selän takana, ja ihan ei, ei vahingossakaan niin lujaa kuiskita että minäkin kuulisin.
Toinen asia koulusta koskee tätä toista kavereistani, ihan mukava on, ymmärtää ja osaa suhtautua asioihin, muttakun ei sille voi sanoa mitään arkaluontosta kun heti täytyy pelätä että se ei varmasti sano eteenpäin. Kokoajan roikkuu kintussa kiinni "sun pitää syödä enemmän", "miks oot noin hiljanen ja poissaoleva?". No vittu mieti miksi.

Nämä kaikki asiat, ja menneisyydestä jääneet traumat joita en nyt jaksa alkaa sen enempää selittämään on saanu aikaan masennuksen ja mieli on alkanu tuntumaan vähä tyhjältä. Millään ei oo enää mitään väliä, ja viiltelen meilkein joka ilta koivet verille siinä toivos että vuotaisin kuiviin. Aika säälittävää olis, ja itsekästäki varmaan tappaa ittensä, mut kun ei täälä maanpäällä enää ketään ole jonka vuoksi elää, nii mitäpä tuosta. Ja voishan sitä tietysti yrittää parantuakki mut ei nää ajatukset koskaan kumminkaan lähtis kokonaa.. enkä oo edes varma että onko mulla voimia yrittää. Voiku olis joku huone minne vois tallentaa kaikki tunteet ja muistot ja tulla hakemaan ne sitte ku pystyis siihen, ja sitte ei vähään aikaan tarvis tuntee mitää. Että tämmönen paskanvuodatus tänne, ei siinä muuta. Päivänjatkoi