11343 - 8.4.2013 (arvosana: 2)

Miksi? Minunko takiani puhut puhelimessa? Eikö sinulla ole mitään asiaa minulle? Onko kokopäiväinen tietokoneella istuminen tautotta tärkeämpää kuin tunnin puhelu tyttöystävän kanssa edes kerran päivässä? Olenko haittana ? Miksi et voi vain sanoa että ei nyt, eikä huomenna. Turhaan odotan yksin taas milloin sinä olet valmis ja milloin sinulle sopii puhua ja milloin sinua huvittaa kuunnella. Ei voi olla niin. Monesti lupaat mutta petät luottamukseni. Odotan päivän. Nukunkin päiväunia siksi että aika menisi nopeammin jotta kuulisin taas sinusta. Mutta sinä et halua? Rakastan ja tiedän että sinä rakastat. Voiko puhelimessa puhuminen olla niin vierasta sinulle..? Jos näemme kahdesta viikosta yhtenä viikonloppuna, oletan että asiaa ja juttuja kertyy mielen päälle enemmän kuin "mitä tein koulussa". Miksi et voi vain myöntää ettet halua jutella. Tai kuulla.
Kauanko sitten oletat että tarvitsen sinua?
Tarvitsen parhaan ystävän jonka kanssa on helppo olla ja jolle on helppo avautua ihan mistä vain! Mutta minäkään en ole itsestäänselvyys.
Hetken odotan, sitten hellitän. Etsin itselleni sitä oikeaa täydellistä. Vain se on ainoa asia joka pitää.
Et ymmärtäisi vaikka kirjoittaisin tämän sinulle nähtäväksi.