1119 - 9.8.2009 (arvosana: -27)

Ei nappaa olla perheen keskimmäinen lapsi. Saan aina huomioo vähemmän enkä sitä sinänsä paljoa enempää kaipaa. Mutta olis kiva jos mut huomattais joskus ja mun tarpeita ajateltais. En asu himassa eikä isosysterikään joten ohan se selvää notta me kaks ei sitä huomiota saada/tarvita samalla tavalla ku pikkuveikka himassa. Mut vittuku kaikki pyörii sen ympärillä. Valmistuin keväällä koulusta eikä ketään sekään pal kiinnostanu. Ilmotin tänään notta meen aikuislukioon mut isoin keskustelunaihe ja murhe oli ku broidi ei saa mopoa just nyt kahteen viikkoon ko se on rikki. Olisin odottanu vähän sellasta "voi miten hienoo" reaktioo. Mut ei, sain vaan tylyn "Aijaa,mites ajattelit raha-asiat sit hoitaa?". THANKS MOM! Jessus ku ei saa yhtään tukea noilta mihinkään. Oon jopa masennusta kuus vuotta sairastanu ja nää urpot ei varmaa oo ees tietosia siitä. Tai vaikka oliski ni ei kukaan koskaan kysy tosissaan et hei miten menee. Jos kysyy ni vastaukseks kelpaa vaan "hyvin" koska jos vähänki totee "vähän huonosti, tuntuu maailma kaatuvan päälle" ni puheenaiheen vaihdos.


Vittu. Meen sinne lukioo saatana ja en kyl pal tuesta kiittele lakki päässä parin vuoden päästä, näytän kesoo ja heitän ne ulos mun elämästä.