11169 - 7.3.2013 (arvosana: -21)
Kaik' männöö päi vittua! Ei nyt kirjaimellisesti kuitenkaan. Joo se perussetti elikkäs ei ole kavereita, istun kotona koulun jälkeen, koulukin tuntuu niin vaikealta (en tiedä onko mulla joku kuullunymmärtämisvaikeus..), ei ole rahaa jne jne. Ei varmaa tulevaisuutta. Eniten haluaisin vain oman rakastavan perheen. Mun perhe on sellainen ettei täällä näytetä mitään tunteita, hyvä jos moikataan toisiamme. Vakavasti jo harkinnut laittaa silmukan kaulaan tai sitten alan rikolliseksi mutta kun mulla on sitä omatuntoa, joka sanoo "Hyi hyi!". Tunti sitten bussissa oli melko lähellä etten tirskahtanut itkuun kun mietin kaikkea turhaa. Ei nykypäivänä enää osata arvostaa rehellisyyttä ja omatuntoa. On se kumma kun yksikertaisimmatkin asiat tuntuvat niin saatanan vaikeilta. Ikinä ei ole ollut tyttöystävää. Nyt on jotain typerää säätöä yhden tytön kanssa mutta kun olen tälläinen paviaani niin eihän siitä tule vittuakaan. Nuorempana kun tytöt olivat tyyliin "hyiii mee pois..!" niin söihän se miestä rotan lailla. Tänään tajusin että saan jotain mielihyvää kun saan tytön potemaan syyllisyyttä jostakin asiasta.. Ja kun tyttö pyytää anteeksi tekemisiään, se on kuin 1000 orgasmia. Varmaan joku alitajuinen "kosto" siitä kun nuorempana tytöt eivät meikäpoikaa huolineet. lol. Suomessa kaikki otetaan itsestäänselvyytenä. Sen takia täällä ketään ei huvita tehdä mitään. Jossain köyhässä maassa oltaisiin ikionnellisia jos päästäisiin kouluun opiskelemaan. Täällä taasen täysin eri meininki. Suomalaiset eivät osaa arvostaa sitä, kuinka hyvin täällä asiat oikeastaan ovatkaan. Vituttaa kun olen yksi heistä jotka eivät osaa arvostaa. Pitäisi varmaan asua pari vuotta Afrikassa, jotta ymmärtäisi asioita paremmin. Vielä perheestä. Eräs ystäväni asuu toisella puolella maapalloa ja hänellä on suuri suku ja perhe. On 10 tätiä ja setää, pikkulapsia ja muita tyyppejä. Kaikki rakastavat avoimesti toisiaan, tunteet näytetään jne. Haluaisin olla osa ystäväni perhettä. Mutta sehän ei tietenkään ole mahdollista. Oikeasti jos pitäisi valita miljardi euroa tai paikka ystäväni perheessä, valitsisin perheen. Kunhan olisin vain onnellinen. - Sörsselsön. Kommentit![]() ![]() Ei se kavereiden saaminen ole niin vaikeaa. Se kun aukaisee itse suunsa, menee mukana, ei kuitenkaan aina, kyselee kuulumisia, keskustelee asioista asiallisesti. Keskustelun voi avata niinkin helposti kuin raahautumalla kouluun aamulla ennen tuntia/luentoa ja todeta kaikille yhteisesti "Huomenta", kun odotellaan tunnin/luennon alkua. Ei heti niitä uusia kavereita tule, puolisen vuotta siinä kestää. Tämä ainakin toimii korkeakoulutasolla. Lukiosta/ammattikoulusta en osaa sanoa, lukiossa mulla tuli kaverit mukana peruskoulusta. Ei tarvinnut päätä vaivata tällä asialla. ![]() ![]() "Eräs ystäväni asuu toisella puolella maapalloa" päätä jo ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() Kommentoi |
Aiheet
ajoneuvot (168) armeija (47) elukat (115) harrastukset (12) ihmiset (3230) juomat (28) kaverit (520) luonto (51) musiikki (166) muut (4142) naapurit (49) opiskelu (748) parisuhde (715) pelit (202) perhe (234) politiikka (26) raha (39) ruoka (92) sukulaiset (85) terveydenhuolto (16) terveys (379) tietotekniikka (253) tv (138) työ (321) ulkonäkö (148) urheilu (62) uskonto (30) vaatteet (33) varallisuus (161) yhteiskunta (279) yritysmaailma (15) |