11152 - 3.3.2013 (arvosana: -44)

Vituttaa ku ei saa mitään aikaseks, masennus vaa pahenee ja samoin yksinäisyys. Oommä tässä yrittänny sopia jotaa et menis ulos kavereitten kaa, mut tuntuu ettei ketää kiinnosta meikäläisen seura. Koko saatanan hiihtoloma menny telkkaria kattoessa ja lenkillä käydessä.
Sitte koulussa kuiskutellaan selän takana musta. Kuulin tossa pariviikkoo sitte kuinka kaks parasta (ja ainoota) ystävää puhu että minusta on tulossa joku vitun emo ja kuinka olen masentunut viiltelijä ja eristäytynyt paska. Ok myönnetään, saattaa pitää paikkansa, että olen emo, mut luulis ettei ainakaan tätä toista näistä ystävista se pitäs haitata kun on kerran itekki masentunut ja viillelly ja yrittäny auttaa mua tän yli ennenki.
Ei siinä paskan puhumisessa sinänsä mitään, mä oon saanu kuulla jo sitä niin kauan ettei se enää oikeestaa tunnu missää. Se vaan että pari rinnakkaisluokkalaista oli sattumalt kuullu siit viiltelystä, ja päättäny puhuu siitä sitte melkeimpä kaikille. Nyt olen saanu tän takia kärsiä siitä että jotkut tarttuu kädestä ja alkaa laskea mun arpia. VITTU TIETÄÄKÖ KUKAA MILTÄ SELLANEN TUNTUU? veikkaan et ei vittu tiedä.
Kaikki muut luokkalaiset on tälläsiä aina ilosia vitun onnellisia ja kaikkien paapomia one direction ja bieber faneja.

Toinen asia; perhe. Vittu muilla on sellaset ystävälliset ja iha ok vanhemmat, mutta vittu mulla on tälläne haiseva läski isäpuolena, joka ryypätessään rupeaa huutamaan sulle jos hengität liian äänekkäästi, ja holhoava puoliksikuuroontunu äiti, ja molemmat ajattelee että oot mukava normaali kaikki-on-aina-hyvin-koska-kestän-mitä-vaan lapsi. VOIVITTU SANON MINÄ.
Sitten se kaveri tulee joku päivä kysymään et onks kaikki hyvin.
Ja mä vaa sanon että joo on.