11029 - 15.2.2013 (arvosana: -67)

Ystävänpäivä... vituttaa... masentaa... Ei ole yhden yhtä ystävää, ei ole ollut vuosiin. Tavallinen ihminen ei tajua sitä tunnetta. Vain täysin yksinäinen ihminen voi sen käsittää, sen vitun täydellisen yksinäisyyden tunteen, kun tuntuu kun ei vittu kuulu tänne, tähän maailmaan, ihmisten keskelle. Miksi maailmasta ei löydy yhden yhtä samankaltaista henkilöä tai edes jotakuta, jota kiinnostaisi. Toisaalta vika nyt on aina mussa. Joku vitun ongelma täytyy ihmisessä olla, kun kukaan ei halua olla missään tekemisissä sen kanssa.

Vituttaa ne persnaamat siellä koulussa. Kaikki on muka niin hyvää pataa keskenään, muhun eivät vilkaisekaan, eivät tervehdi ja he muka ovat niin aikuisia. Ehkä on oma vitun vikani, kun en saanut ystäviä, kun aloitin syksyllä opiskelut. Kukaan ei vaan tuntunut yhtään samanhenkiseltä persoonalta. Ne on tyhjäpäitä, bilettäjiä, miten helvetissä munlainen ihminen voi tulla toimeen sellaisten kikattajien, egoilijoiden ym. paskiaisten kanssa. Ja se vitun sovinistipaskakin on aina olevinaan niin vitun nokkela niiden letkautuksiensa kanssa. Vitun urpo paska, vitun sika. Opinnot aluillaan ja nyt jo revin hiuksiani sen vitun paskaluokan takia.

Kaikki ongelmani johtuvat itsestäni. En tahdo enää edes yrittää saada ystäviä, kun ei se ole tähän astikaan onnistunut. Yleisluontoisesti voisin sanoa vihaavani ihmisiä. En edes koskaan katso ketään silmiin. Toisaalta minulla saattaa olla Aspergerin syndrooma. En vaan vittu viitsi/uskalla hakeutua diagnosoitavaksi, kun ei sellaisesta diagnoosista ole muuta kuin haittaa.

Se tunne, kun tiedät, ettet kuulu tähän maailmaan.