10921 - 30.1.2013 (arvosana: -57)

Mikä vituttaa?
Ihastus.
Enkä nyt tarkota että "yhyy oon ihastunu ja se ei huomaa mua, midä deen:D:D"
Vaan sitä tunnetta. Ihastua.
Olen ihastunut erääseen henkilöön ja tiedättekö mikä siinä on hauskaa? En ole ikinä puhunt ko. henkilölle, en koskaan sanonut sanaakaan, eikä se mulle.
Silti en epäröis hetkeekään vastata "kyllä" jos se tulis kysyyn että haluanko viettää päivän yhdessä.
Ajatelkaa.
Kuinka irrationaalinen tunne ihastuminen on. Periaatteessa sama kun jos olis joku mies (olen siis itsekin), johon ihan ilman mitään järkevää syytä tuntisin niin paljon "vetoa" että haluaisin olla sen ystävä vaikken olis ikinä edes jutellu sille.

Toisin kun rakkaussuhde, ystävyys kehittyy ajan kanssa sen perusteella jos molemmat nauttii toisensa seurasta ja muutenkin homma toimii. Se ei vaan tapahdu, toisin kun rakkaussuhde joka syntyy siitä että ensin tunnetaan hölmösti vetoa, ilman syytä, johonkuhun, josta sitten rakastutaan jos vietetään aikaa yhdessä tarpeeksi.

Oikeassa ihmissuhteessa kaksi henkilöä antaa anteeksi esimerkiksi luottamuksen pettämisen. Entä rakkaussuhde. Jos petät naistasi/miestäsi niin luuletko saavasi anteeksi. Luultavammin tulee pakit ja sitten vihataan toisiaan hamaan tulevaisuuteen. Pyöriikö siis kahden ihmisen rakkaussuhde vaan seksuaalisen luottamuksen ympärillä, eikö siinä ole mitään todellista kiintymystä, mitään muuta sidettä kun seksuaalisuus joka kenties on värittynyt toveruudella? Sen sijaan että se olis ystävyyttä joka on värittynyt seksuaalisuudella?

Onko tosiaan niin ettei mies ja nainen (hetero-tapauksessa) voi saada ihmissuhdetta joka pohjautuu puhtaasti johonkin aitoon? Tuntuu niinkun ei oltaisi samassa ulottuvuudessa ollenkaan. Fyysisesti ehkä, mutta ei ikinä voida saavuttaa samaa mitä kahdella saman sukupuolen henkilöllä voi olla.

Ajatelkaa, kuinka typerä koko mies/nainen konsepti on.