10843 - 20.1.2013 (arvosana: 12)

Se, kun nyt on taas koko viikon ahdistanut reilusti enemmän kun normaalisti, ja vaikka onkin ollut hauskaa, niin se ahdistuneisuus ja tuska on kuitenkin koko ajan ollut läsnä. En osaa enään nauttia yhtään mistään täysillä. Viimeks viime viikolla viiltelin ja nyt on tiukkaa tehnyt yrittää pysyä erossa puukosta. Lupasin tyttöystävälle uutena vuotena, että yritän lopettaa. Ja vitut, viiltoja on tullut reilusti yli 100 sen jälkeen, oon aivan varma siitä, eikä oo ollut ees pokkaa kertoa asiasta tyttöystävälle. Mut nyt sain kuulla viime perjantaina, että meillä on sittenkin koulu-uinnit, vaikkei niitä pitänyt olla enää. Vittu. Vitun vitun vittu ja saatanan perkeleen jumalauta! 2kk aikaa saada viillot parantumaan niin, että ne pystyy peittämään jollain, tai sitten jään pois koko paskasta. Ei mun itsetuntokaan pahemmin kestä sinne muiden tuijotettavaks menemistä, mulla on muutenkin kusinen maine ulkonäön suhteen. Ja nyt ei todellakaan siis ole varaa edes viillellä näiden 2kk aikana. Noh, ainakin se tsemppaa lopettamisen kanssa, mutta en tiedä, pysyykö mun näyttämöt enää pystyssä. Pystynkö mä enää esittää muille, että kaikki on hyvin...? Mä en todellakaan tiedä. Etenkin kun tyttöystävänkin kanssa asiat on niin vitun sekavaa paskaa. Se on ainoo ihminen, jolle oon kertonut aivan kaiken itestäni. Mulla ei oo muita, jos meidän juttu nyt kusee.. Voi saatana.