10695 - 31.12.2012 (arvosana: -26)

Maailmanlopun illaksi ostin pullon hyvää viskiä ja istahdin katselemaan ulos harmaaseen maailmaan. En koskaan uskonut maailman voivan loppua tuosta vain, ja olin jopa saavuttanut sosiaalista hyväksyntää naureskelemalla muiden maailmanloppuaiheisille, loppuunkuluneille vitseille. Mutta siinä minä istuin kuin tatti ja odotin liekkimerta, meteoriittia tai hyökyaaltoa johon en edes uskonut. Viskin huvetessa suljin välillä silmäni ja kuvittelin kaaosta ja kuolemaa katsomassa minua silmiin ikean sälekaihtimien välistä, mutta kun silmäni aukesivat, oli vain harmaa tie, pari puuta ja roskakatos.

Aamulla heräsin darraan, parin päivän päästä oli joulu ja huomasin, että ihmiset, joiden luulin unohtaneen minut jo aikoja sitten muistivat sittenkin kurjan olemassaoloni, sillä kävin hakemassa postin ja löysin kaksi joulukorttia. Toinen työkaverilta, toinen ihmiseltä jonka olisin mieluummin unohtanut.

En jaksa kirjoittaa tätä loppuun, sillä olen jo tarpeeksi humalassa unohtamaan miksi ylipäänsä aloitin. Kai haluan vain toivottaa hyvää uutta vuotta ja uskotella itselleni selviäväni siitä, kuten olen selvinnyt jo kahdestakymmenestäkahdesta ennen tätä. Sain sentään töitä. Mutta maailma on minulle kuollut.