10652 - 25.12.2012 (arvosana: -39)

synnyin mieleltäni pojaksi. olen aina ollut jo pienestä pitäen vähän poikamainen, mutta ala-asteen neljännellä tajusin että halusin pukeutua niin kuin mun ikäiseni pojat, vietin paljon enemmän aikaa luokkani poikien kuin tyttöjen kanssa. lisäksi kun muilla oli poikaystävät, mä aloinkin kiinnostua tytöistä niin kuin kuka tahansa tavallinen poika. viidennen luokan syksystä lähtien mua kiusattiin siitä tosi paljon. yläasteella koko helvetti muuttui ihan sietämättömäksi, kun jatkuvasti piti puhua musta paskaa ja vittuilla asiasta. luojan kiitos mulla oli vapautus liikunnasta reuman takia.

no, seiskaluokan puolivälissä mä muutin onneksi pois toiseen kaupunkiin. siellä meidän mutsi kävi keskustelemassa sen rehtorin kanssa siellä, että mua ei saisi kutsua mun omalla nimelläni vaan lempinimellä. mulla tietysti oli sellainen, mun kaverit on jo pitkään kutsunut mua mikoksi oikean nimeni sijaan. ei tietenkään sitä ne opettajat muistanu aluksi, joten välillä mua katottiin vähän pitkään mutta kukaan ei haukkunut mua. päinvastoin, mulla oli tosi paljon kavereita. niihin aikoihin sain myös ekan tyttöystäväni, joka ei todellakaan tiennyt mun salaisuutta. mä rakastin sitä ihmistä niin vitusti,
se oli hauska, sulonen ... täydellinen.

loppujen lopuksi tää tyttöystävä sai sen selville. se huusi mulle ihan saatanasti ja sanoi että mä olen sairas ja se ei olis voinu uskoa musta sellasta. eniten siinä sattui ehkä se, ettei se voinut hyväksyä mua. niinpä se varmisti että mun elämä olis täyttä helvettiä peruskoulun loppuun asti. taas mä olin samassa pisteessä,
tosin nyt kukaan ei haukkunut mua, vaan sain pärjätä yksin.

nyt mä olen ysillä, tiedän mihin lukioon haen, mitä haluan tehdä sen jälkeen ja tätä rataa. kuinka ollakaan, tää mun entinen tyttöystävä tuli mua vastaan tossa tänään (kännissä) kun olin menossa kauppaan. se kuulemma haluaa mut takasin elämäänsä ja kun oon sille niin vitun tärkeä. sitte mä kyllä suutuin niin paljon etten ole varmaan ikinä suuttunu silleen. sanoin aika paljon vittumaisia asioita, että nyt melkein ehkä kaduttaa. mä tiedän ettei olis kai pitäny, mutta mua vitutti niin paljon ... kaiken sen paskan ja yksinäisyyden jälkeen mitä se oli mulle aiheuttanut? huora sai mitä ansaitsi. mä en tiedä kuinka yhden ihmisen näkeminen voi vituttaa näin paljon. kiitos ja anteeks.