Ei se mitään. Vituikshan se menee joka tapauksessa, luit eli et.

Älä stressaa liikaa numeroista, jos olet yläasteella. Sama pätee oikeastaan lukionkiin: vain ylioppilaiskokeilla on väliä. (Ja niitäkään tuskin enää kukaan vilkuilee CV:n ohella työelämään päästyäsi)

Kyllä sillä ylioppilastodistuksen keskiarvollakin on väliä, kun hakee seuraavalle koulutustasolle.

ei ole jos hakee yliopistoon, tai jonnekin jossa ainut vaatimus on läpästä pääsykoe.

^juurikin näin, suosittelen ottamaan suht rennosti ne opiskelut vaan

No, ei siltikään kannata jättää lukematta, koska jos et pääse sinne yliopistoon, niin kannattaa pitää varavaihtoehdot mahdollisimman laajana. Esim. ammattikorkeakoulujen pääsykokeissa keskiarvolla on väliä, ja jo aiemmasta hyvin suoritetusta koulunkäynnistä joissain amkeissa saa yli puolet lähtöpisteinä maksimipisteistä. Se, että saat hyviä numeroita ennen yo-kokeita viittaa hyvin tehdystä työstä, mikä helpottaa yo-kokeisiin lukemista. Se, että et ole lukenut esim. psykologian kurssikokeisiin viittimisen takia, millä perusteella kuvittelet jaksavas lukea yo-kokeisiin, johon tulee viiden kurssin kirjat ja menestyväs, kun et menestynyt kurssikokeissakaan? Puhumattak

aan niistä neljästä muusta aineesta, jotka tulee läpäistä, että saa ylioppilaslakin. Joo, kyllähän yliopistoon pääsee suoraan ylioppilaspapereilla lukemaan matematiikkaa, kemiaa, fysiikkaa, kunhan saat kyseisistä yo-kokeista arvosanan eximia/laudatur. Jos kurssiarvosanat ovat olleet 5-7, niin henk. kohtaisesti en usko, että tulee yltämään parhaimmistoon arvosteluasteikossa. Muuten sitten mennäänkin yliopistoon pääsykokeiden kautta muita hakijoita vastaan koko Suomen laajuudella taistellen pisteillä, ja mitä paremmat lähtöpisteet saat, sitä paremmat mahdollisuudet sulla on päästä sisään. Toki on näitä paikkoja, jolla pääsee pelkällä pääsykokeella sisään

, kuten oikis, mutta sinne pääsevät vain ne, jotka pystyvät pitkäjännitteiseen työhön, joilta löytyy itsekuria ja myös älyllisiä lahjoja.

Mutta summa summarum; jos haluat hyvät mahdollisuudet päästä unelmiesi opiskelupaikkaan, tee perusta kuntoon. Ala-asteella työt tehdään niin, että pärjää yläasteella, yläasteella tehdään työt niin, että pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan, lukiossa kannattaa tehdä työnsä niin, etteivät ne kuusi kurssikirjaa kaadu yo-kokeita edeltävällä viikolla niskaan. Lukio, ja pääsykokeet kannattaa nipottaa, sillä sen jälkeen elämä voi lähteä täysin purjein, ja vieläpä haluamaasi suuntaan. Silloin saa vihdoin hengäht

ää ensimmäisenä vuotena, ryypiskellä ja tutustua uusiin ihmisiin, mutta ensimmäisen toisen vuoden jälkeen kannattaa opiskelussa jälleen vakavoitua, jotta tutkinto tulisi valmiiksi, ja pääsisi työelämään. Vakavoitumisella en tarkoita, että juhliminen pitäisi kokonaan lopettaa ;)

Itseän en antanut vittuakaan opinnoista ennen yliopistoa. Luin ylioppilaskirjoituksiin vain nimeksi. Sain 2 laudaturia ja 5 eximiaa, pääsin yliopistoon minimilukemisella ja huippupistein. Ekaa vuotta yliopistolla, kaikki matsku tuntuu helpolta ja tenteistä lukematta viitoset kustakin. Tuntuu hyvältä, mies.

Joo siis en mäkään viittinyt sillo ku se alaasteen eka luokka alkoi ni mennä kouluu, ku mua ei kiinnostanut. Mähä osasin jo lukea ja kirjoittaa. Toisena vuonna sit menin ja sain kavereita, niitten kanssa sitten aina illat hengailin lukion loppuun asti. Kirjatkin avasin viimeksi lukion ensimmäisel luokal, totesin vain, että osaan jo kaiken, koko lukio meni kivesten neppailuun, sain tutkintotodistukseen 6 laudaturia ja 2 E:tä. Pääsin lakii lukee laki lukea lukemalla, ei tarvinnut ku kerran silmäillä pääsykoekirjat läpi, muuten aika meniki ryypätessä. Luennoilla en ees tehnyt muistiinpanoi, silti sain vitoset jokaisesta kurssista. Nyt oon laki mies ja lääkäri, saan 20000e/k