10455 - 2.12.2012 (arvosana: -65)

Olen aina ollut ujo lapsuudesta saakka, isäni oli alkoholisti ja äiti ei tukenut tarpeeksi. Yläasteen jälkeen henkinen hyvinvointi lähti rankkaan alamäkeen, en pitänyt itseäni minään, tolkutin itselleni kuinka paska luuseri olen, vihasin itseäni. Kaverit menetin amiksen alussa kun alkoholi alkoi kuulumaan kuvaan, itse vihasin alkoholia yli kaiken enkä käyttänyt sitä lainkaan. Amiksessa tuli paljon uusia kavereita mutta amiksen jälkeen menetin myös heidät. Olen ollut elämäni aikana todella masentunut, ahdistunut, kärsinyt sosiaalistentilanteiden pelosta, paniikkihäiriöistä, fyysisiä oireitakin oli paljon. Kamalinta kuitenkin oli se mitä pääni sisällä liikkui, kaikki oli aivan helvetin synkkää ja pelottavaa. Mutta vuodet neljän seinän sisässä ovat myös opettaneet minulle asioita jotka tulee vaikuttamaan minuun koko lopun elämääni. Olen oppinut arvostamaan itseäni, hallitsemaan mieleni ja kehoni, oppinut elämään jokaisessa hetkessä ilman huolia tulevasta tai muistoja menneestä. Elän elämääni päivä päivältä, enkä anna kenenkään tuomita minua sen takia että olen oma uskomaton itseni. Sillä olit millainen tahansa rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet. Sinä olet uskomattoman mahtava uniikki ihminen. Älä anna sen unohtua koskaan!