10214 - 27.10.2012 (arvosana: -67)

Lapsena olin iloinen ja onnellinen, joka päivä oli hauskaa ja nautin kaikesta. Kasvaessa huomasin yhä enemmän ja enemmän kiinnostuksen lopahtavan kaikkeen. Syynä luultavasti liialliset yhteiskunnan vaatimukset ja velvollisuudet. Tätä paskaa ei tässä maailmassa täytyisi olla! Mitä elämää on syntyä tähän maailmaan suoriutumaan ja hankkimaan jotain vitun paperia lompakkoon. Kuka päättää siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä, piirtää näkymättömiä viivoja maailmaan ja sanoo
että tässä menee minun maani raja.

Elämän tarkoitus on olla onnellinen. Onnellisuus tulee siitä että on iloinen mieli, iloisuus johtuu tyytyväisyydestä, tyytyväisyys johtuu fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista.

Fyysisellä puolella: vireys, pirteys, toimiva aineenvaihdunta ja verenkierto, kehon luonnollinen tila jne.

Henkisellä puolella: oman itsensä ja muiden hyväksyminen, positiivinen ajattelulapa, liiallisen ajattelun lopettaminen ja eläminen tässä hetkessä. yms.

Tämä on avain onnellisuuteen. Raha ja materia ei tuota aitoa onnea... sanoi kuka mitä tahansa.