10143 - 17.10.2012 (arvosana: -74)

Vituttaa kun kirjoitin tarinaa sen enemmän kun 5 lukua sununtaina ja lauantaina yhteensä.
Maanantaina annoin ystäväni lukea noin puolet ensimmäisestä luvusta ja kappas seuraavana päivänä hän kehuskelee kuinka hienon tarinan onkaan keksinyt!!!
Vituttaa edelleen vaikka olisi ollutkin alitajuntainen vahinko niin...

Ja vituttaa kun olen kierteessä josta en pääse ulos.
En usko olevani missään hyvä, koska olen liian ankara itseäni kohtaan ja sitten tämä aiheuttaa sen että pääsen asioissa eteenpäin ja koen silti olevani huono vaikka olisin hyvä/osaisin jotakin.

Ymmärrän että ihmset ovat unohtelevaisia, mutta miksi juuri minua kohtaan ja toistensa asiat muistavat liiankin hyvin.
Jos joku minulta itse kysyy ja lupaan ja hänkin lupaa niin eipäs sitten muista kokoasiaa, vaikka hänellä on siitä jopa ihan kirjallinen versio.
Niin ehkä he eivät vain pidä minusta...

Yksi ihminen jonka seuraan haluan on kaukana, enkä voi tavoittaa häntä.
Jäin häeen koukkuun kesällä.
En kaipaa muita ja siis hän veti minut pinnalle itseni sekä toisten inhoamisessa mutta olen taas vajonnut.

-Tiensä kulkija